Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

maanantaina, helmikuuta 27, 2006

Veeti 3kk



Veetillä oli tänään 3kk-neuvola ja poikahan kasvaa ihan huimaa vauhtia. Pituutta hänellä on nyt 63cm (synt. 52cm) ja painoa 6520g (synt. 4100g), ei siis ole mikään ihme, että hän tuossa käsivarrella alkaa painaa. Odotan jo sitä, että Veeti hallitsee itsensä paremmin, ja voin kantaa häntä tuossa lanteitten varassa enemmän kun kädellä. Mutta siihen on vielä hetkinen matkaa.

Muuten neuvolatäti kirjoitti korttiin: "Kasvaa hienosti rintamaidolla. Jäntevä poika. Viihtyy lattialla. Lelukin pysyy jo hetkittäin kädessä. Yöt sujuu hyvin, nukkuu pitkiä unia. Jokeltelee, on tyytyväisen oloinen." Olin oikein ylpeä äiti, kun Veeti tarttui tädin heiluttamaan helistimeen, piti siitä otteen ja alkoi heiluttelemaan jahka täti tajusi irrottaa siitä. Tuota se ei juurikaan ole vielä kotona tehnyt, mutta ehkä neuvolan helistin oli paremman mallinen.

Viikonlopun aikana Veeti on alkanut puhella kovasti. Ehkäpä hänellä ei ole ennen ollut asiaa. Nyt hän kuitenkin huuteli lelukaaren alta kantavalla äänellä, ja jotain juttua tuli melkein koko ajan kun oli hereillä. Ja nauroi, niin että jalat meni kippuraan ja otsa sileni. Äitin kulta.

3 Comments:

  • At 21/5/07 22:37, Anonymous Anonyymi said…

    Nauraako Veeti jo ääneen vai vielä vain koko kropallaan?

    Kati

     
  • At 21/5/07 22:37, Blogger Hullunrohkea opiskelija said…

    Muutaman kerran on nauranut ihan oikeesti, ja sekös lämmittää äitin ja isän mieltä, mutta enimmäkseen vaan kropallaan. Mutta oppimaan päin, kohta varmaan jo kikattelee enemmänkin.

     
  • At 21/5/07 22:37, Anonymous Anonyymi said…

    Ja sitten tulee hik -ka.


    Kati

     

Lähetä kommentti

<< Home