Huomenna: Äitienpäivä

Huomenna vietän elämäni ensimmäistä äitienpäivää äitinä. En ainoastaan käy äitiä ja anoppia tervehtimässä, vaan olen itsekin päivän päätähtiä. Hassua. Ja hienoa.

Olen koittanut löytää lähistöltä valkovuokkoja, turhaan. Niinpä anoppi saa pärjätä ilman valkovuokkoja tämän äitienpäivän. Heillä ei tuollaista tapaa ole ollutkaan, joten hän tuskin osaa niitä kaivatakaan. Meitin äitille sitten poimin menomatkalla Lapijoen sillan kupeesta vuokot. Siinä kukki eilen niin kauniisti, että ajattelin siitä ne hakevani. Ja mummun haudalle poimimme sitten lähteissä vielä kimpun. Sitä en jätä välistä myöskään, vaikka mikä olisi. Sillä samalla kimpulla menee sitten myös ajatukseni mummille ja miksei myös Markon Elle-mammalle ja Heidi-mummulle. Kaikki rakkaita ja kaivattuja äitejä ja isoäitejä.

Tämä äitienpäivä ei enää pelota, kuten viime äitienpäivä. Pelkäsin kohdata mummun kuoleman ensimmäistä kertaa näin tärkeänä päivänä. Ihan kauhulla odotin sunnuntaita ja mietin sitä monta viikkoa etukäteen. Toivoin vain että se olisi ohi. Mutta vietettävä sekin oli. Nyt mielessä on ollut pari päivää haikeus, mutta pelkoa ei enää ole. Ikävää ei poista kokonaan mikään, mutta aika tekee sen helpommaksi kestää.

Kuva: http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2005/06/digikamerat/valkovuokko_nikon_laajakulma_pieni.jpg