Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

maanantaina, huhtikuuta 17, 2006

HÄ-syndrooma

Se on ihmeellistä, miten helposti se iskee. HÄ-syndrooma; huono äiti-olo. Vaikka itsekin sen tietää, että parempaa äitiä oma lapsi ei voisi toivoa, ja juuri minä olen Veetille se paras äiti, niin se tulee vaan. Ja niin pienistä asioista, että itseäänkin nolottaa. Hokee itselleen, että "pikku juttu" tai "ei sille voi mitään", mutta silti se pomputtaa tuolla takaraivossa. Kaikuu pään sisällä kuin omantunnon vieno mutta vaativa kolkutus: "Olen ollut huono äiti."

En ole. Mutta nyt on niitä hetkiä kun siltä tuntuu. Taitaapa olla niin että jokaiselle äidille ottaa koville kun maidon tulo alkaa hiipua, minulle ainakin ottaa. Vedet nousee silmiin ja koko ajan miettii, mitä olen tehnyt väärin. En mitään, tavallaan sen tiedän, mutta ei se auta kun tuntuu vaan siltä. Ei sille mitään voi, mutta kuulemma se helpottaa kun huomaa, ettei maailma kaatunutkaan. Nyt se tuntuu kaatuva.