No nyt on meno päällä...

Veetillä meinaan. Tänään sain ihan katsoa aamulla sen perään. Ensin römysi lelulaatikolleen. Saahan sinne mennä, ei siinä mitään, mutta kun oli niin kuakana siitä ja yhtäkkiä ihan vieressä. Ja siitä sitten suunnattiin videokaappia päin, ja sitä lasiovea sitten räpästettiin kuolasilla sormilla. Tulkaa vaikka katsomaan, likainen on.

Meillä ei siis juosta, ei sentään, ei vielä kävelläkään, ei kontata eikä myöskään ryömitä. Meillä pungetaan. Se tapahtuu näin: Ota tukeva asento selällään. Nosta jalat koukkuun ja laske jalanpohjat maahan, niin lähelle peppua kuin saat, sitten käännät päätä niin, että takaraivon sijasta lattiaa vasten onkin päälaki. Sitten selkä kaarelle niin että jalat suoristuu, ja sitten suorista pää. Ja näin olet punkenut pään mitan eteenpäin. Helppoa kun sen osaa. Ja Veetihän osaa :)

Ryömimään lähdetään ihan näin päivinä, sanokaa mun sanoneen. Jalat puskee, puskee, puskee, mutta pylly vaan nousee, kun kädet ei yhtään auta, yläkroppa pysyy paikallaan. Ja sitten kuuluu tömps, kun ei enää nouse. Ja sitten alkaa kuulua kitinä, vitinä, kun mielikin tahtoisi eteenpäin eikä vaan jalat, mutta ne kädet. Niitä ei huvita.

Kuvassa Veeti, tuolloin 5kk, ja keinutuoli.