Luopumisen tuska

Niin sitä ihminen vain haluaisi pitää kiinni siitä kaikesta hyvästä, mitä on, eikä mistään luopuisi, vaikka tietää että täytyy. Niinpä se pistää kovasti miettimään, kun äiti sanoo, ettei pappa elä enää kauaa. Sen tietää, että vanhoilla ihmisillä on tapana kuolla, ja myös tietää, että juuri tämä vanha ihminen on saanut jatkoaikaa jo monen monituista kertaa, ja saamme olla iloisia, että pappa on ollut meidän seurassamme näinkin pitkään, mutta... Ei sitä silti tahtoisi luopua, ei edes silloin, kun ajattelee, että toinen on sen jo kivuiltaan, iältään ja väsymykseltään ansainnut. Ei, minä en tahdo pettymyksiä. Minun läheisilläni olkoon ikuinen, onnellinen elämä, ja minulla myös. Älköön tulko surut ja murheet tielleni, en huoli. Ruusuilla vain tanssisin, piikittömillä sellaisilla.