Opinnäytettä nenäliinojen lomasta

Räkätauti, se tämän syksyn ensimmäinen, pääsi iskemään. Aih ja voi tätä oloa, kun kaikki paikat sattuu ja kolottaa ja paleltaa ja hikoiluttaa ja nenä vuotaa kuin seula ja plaa plaa plaa.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Minulla oli vihdoinkin ensimmäinen opinnäytetyön ohjausaika, joka tarkoittaa, että jotain pitää olla jo tehtynäkin. Ja onhan minulla. Opinnäytetyössäni on sisällysluettelo (joka muuttuu vielä paljon) ja tulokset on arvioitu. Niihin Lenita ei keksinyt edes juuri huomautettavaa. Teoriaakin on jo vähän kirjoitettu, lähdeaineistoa on jo puoli sivullista ja toiminnallinen osuuskin on jo hyvällä mallilla. Joten ei syyutä huoleen Soili ja Eppu ja kumppanit, työ valmistunee ajallaan. Ohjaava opettaja jossain vaiheessa vähän kyseenalaisti aikatauluni, mutta perui nyt jo vähän sanojaan, kun olin saanut parissa viikossa niin paljon aikaan, vaikka itse sairastan ja Veeti on valvottanut. Ja vielä kaiken kukkuraksi pyörin illat työmaalla. Olen kyllä itsekin itseeni aika tyytyväinen, kyllä se vielä tästä.


Kuvassa Veeti on pikkuserkkujensa Juliuksen ja Justuksen luona kylässä. Poikaa tuntuvat kiinnostavan kovasti muut lapset, ollaan sitten missä tahansa.