Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Raivostunut

Sain viimein tietää opponenttini ja opponoitavani. Samana iltana, eilen, sain opponoitavaltani sähköpostia, että koska viimeistään tarvisin hänen työnsä. Hän kertoi laittavansa työn torstaina opettajalle ja saavansa sen takaisin maanantaina. Minulla nousi jo karvat pystyyn, mutta päätin olla lukematta rivien välistä sen, mikä luettavissa oli. Vastasin ystävällisesti, että toivoisin saavani työn mahdollisimman pian, mutta kuitenkin viimeistään perjantaina, jolloin minulla olisi viikonloppuna mahdollisuus perehtyä aiheeseen kunnolla.

Tarinan jatko ei ollut onnellinen. Tänään sain viestin, jossa kyseinen naisihminen kertoi, että hän siis lähettää työn arvioitavaksi opettajalle, kuten mainitsi, torstaina, ja saa sen korjausehdotuksineen maanantaina takaisin. Hän tekee sitten nuo opettajan toivomat korjaukset, jonka jälkeen hän voi toimittaa työn minulle. Perään hän vielä totesi, että ei voi tälle mitään, koska sai vasta tietää minun olevan hänen opponenttinsa. Joko mainitsin, että työn esitys on ensi viikon torstaina? Voitteko ymmärtää, minä suutuin.

Tosiaan, minä sitten menin ja suutuin. Laitoin viestin, jossa hyvin selväsanaisesti ilmoitin, että vaikka hän ei tiennytkään, kuka häntä opponoi, hän varmaan tiesi, koska hän työnsä esittää. Näin ollen työn pitäisi olla valmis siinä vaiheessa kun hänelle 1,5 viikkoa ennen esitysaikaa selviää opponentti. Ilmoitin myös, että työn pitäisi olla oppnentilla kaksi viikkoa ennen esitystä, mutta minä nyt pyydän vain viikkoa. Ihmettelin myös, kuka ihme suostuu opponoimaan työn, johon pitäisi parissa hassussa illassa kunnolla perehtyä.

Samaan kiukkuun naputtelin toisen viestin, opponoitavani opinnäytetyötä ohjaavalle opettajalle. Kysyin, miten minun opponenttina pitäisi suhtautua siihen, että opponoitava työni ei ole viikkoa ennen esitystä valmis ja näin ollen minulla ei ole aikaa perehtyä työhön niin, että voisin sen laadukkaasti opponoida. Tämä viesti oli hieman jo asiallisempi, mutta edelleen erittäin selväsanainen, eikä ko. opettajalle varmasti jää epäselväksi, että minä olen vihainen vallitsevaan tilanteeseen. Kysyin myös, miten on mahdollista, että työ on nyt esitettävänä, kun sitä ei vielä edes ole. Saman viestin lähetin myös opinnäytetyötilaisuudet järjestäville opettajille. Pyysin pikaista vastausta.

Mielenkiinnolla odotan millaisen vastaanoton viestini saavat. Vieläkö opettajat tervehtivät minua käytävällä? Mielestäni ärähdin aiheesta. Suututtaa, toden teolla, edelleen.

Tunnisteet: ,

5 Comments:

  • At 23/3/07 12:05, Blogger eeva said…

    Pieni korjaus: Työn pitää olla opettajalla kaksi viikkoa ennen, opponentilla viikkoa. Muuten ymmärrän täysin ärähtämisesi. Minulle kasvoi tatti otsaan siinä vaiheessa, kun opettaja kommentoi kaksi kertaa työn lopullisesti jätettyäni, että tämän voisit vielä korjata. Hah. En korjaa.

     
  • At 16/4/07 00:04, Blogger eeva said…

    Hei. Kirjoita tännekin välillä, kouluhommia on paljon, mutta eikös olisi rentouttavaa kirjoittaa välillä puuta heinää? toivoo nimimerkki omaa kokemusta kiloittain :)

     
  • At 30/4/07 13:42, Blogger Satu said…

    Miten kävi?

     
  • At 10/5/07 17:23, Blogger Satu said…

    Hieno homma. Hyvä että sait vähän tuuletettua tunteita ja sanottua suoria sanoja, ehkä ne siitä oppii. Oishan se kiva jos kaikki ois reiluja ja mukavia, mutkuei.

     
  • At 21/5/07 22:02, Blogger Hullunrohkea opiskelija said…

    Pääsimme lopulta sopuun opponoitavani kanssa ja kaikki meni ihan hyvin. Työ ei ollut mikään vitosen nivaska ja sen arvostelussani kerroinkin, mutta pääasia on, että asia tuli hoidettua ja olemme edelleen opponoitavani kanssa väleissä. Hän kun mahdollisesti, näillä näkymin, tulee olemaan seuraavan työsuhteeni ajan yksi yhteistyötahoistani.

    7/5/07 22:58

     

Lähetä kommentti

<< Home