Se on menoa

Hui jui, niin todelliseksi alkaa muuttua tuo valmistuminen. Opintopisteitä ropisee WinhaWilleen (tietokanta, jossa opintosuoritukset näkyvät), että heikompaa hirvittää. Viime viikolla tuli yli kaksikymmentä opintopistettä ja melkein kaikki on jo arvioitavana. Suorittamatta on enää tämä menossa oleva hallinnon harjoittelu, josta nyt sitten kolme viikkoa jäljellä, ja tilastomatematiikan tentti, joka on ensi maanantaina. Tuntuu ihan hurjalta, että tässä ihan oikeasti valmistutaan nyt.

Enpä olisi koulua aloittaessani arvannut, minkälaisen kriisin paikka valmistuminen voi olla. Alan päästä nyt yli siitä pahimmasta kriisistä, mutta nyt on menossa semmoinen epäuskoinen tunne. Että ihanko totta? Kriisivaihekin on vielä ajoittain päällänsä, mutta nyt alkaa tulla uusi kriisi, jännitys siitä, miten selviän uudessa työssäni. Kaipa se on ihan normaalia. Joka tapauksessa alan pikkuhiljaa ymmärtämään sitä ystävääni, joka kertoi valmistuttuaan itkeneensä. Alkaa tuntua siltä, että minäkin sitten itken. Jotenkin luulen, että on varmaan aika tyhjä olo, kun on opiskellut koko ikänsä ja sitten se yhtäkkiä onkin ohi. Apua, en minä ole vielä valmis!