Edelleen hengissä :)

Ensimmäinen työpäivä onnellisesti takana ja minä tyttö se viihdyin. Oli mukavia perheitä ja selkeitä työkuvioita. Uskon, että työparini jäädessä ensi maanantaina lomalle, selviän edelleen. Välillä voi mennä sormi suuhun, mutta en usko että tulisi mitään, mitä en klaaraisi. Olen minä vaan sen verran hyvä... Minä olen kuulkaas ihmiset nyt perhetyöntekijä!

Veetikin on hengissä. Hän jäi nätisti aamulla päiväkotiin ja heilutti meille kera monen muun lapsen ikkunasta. Kaikki oli mennyt hyvin, hän oli syönyt reippaasti itse, istunut potalla (vaikkei mitään ollut sinne tehnytkään), nukkunut reippaasti ja muutenkin ollut kiltti, mutta omaan tapaansa kerkeeväinen poika. Iltapäivällä kun menimme hakemaan, tuli hän kiireesti syliin ja sitten meinasi tulla poru. Mutta kun sanoin, ettei enää kannata jos ei vielä ole itkenyt, niin veti takaisin. Siis ei kyyneleitä tänään.

Ukko-kulta vei meidät ulos syömään ensimmäisen työpäiväni kunniaksi. Söimme hyvin ja riittävästi ja nyt on kupu pullollaan ja mieli iloinen. Tämä päivä oli kaikin puolin oikein onnistunut. Näitä lisää :)