Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

tiistaina, kesäkuuta 12, 2007

Tympii...

On se kumma. Ensin sitä lomaa odottaa kun kuuta nousevaa. Sitten kun se loma on, haikailee vaan töihin. Olen nyt kolmatta viikkoa kotona ja nyt jo ihan tatti otsassa. Voisi sitä nyt joku sijaisuuspätkä jostain tulla.

Siinä sitten toinen outo juttu. Paasataan, että sijaisia ei ole ja toisaalta valitetaan, että vain lyhyttä pätkää saa töitä. Mutta kun minä tahtoisin lyhyttä pätkää töitä, niin sanotaankin, että kun pystyn olemaan niin vähän aikaa, että ei kiitos. On se kumma, kun mikään ei kelpaa.

Täällä siis olen, enkä muuta voi. Jos joku sattuu tietämään, että Pori-Rauma-talousalueilla olisi sosiaalialan pätkäsijaisesta huutava pula, niin vink vink. Täällä yksi töitä pelkäämätön kolmea päivää vaille sosionomi kaipaa heinäkuun puoleen väliin asti pätkätöitä!

Tunnisteet: ,