Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

tiistaina, toukokuuta 29, 2007

Veeti 1,5v

Neuvolalääkärikuulumisia tältä päivältä:

Paino: 11.210g
Pituus: 81cm
Pipo 49,5cm

Reipas poika, kävelee, juoksee, puhuu muutamia sanoja, keuhkot+sydän ok, genitaali kivekset +/+, vas. niska takapuol. pieni patti, kiinteä, aristamaton, joten lab. lähete. Muuten terve poika.

Lääkäri oli näin pienellä paikkakunnalla ulkonäöltään yllättävä, hän oli tummaihoinen. Oikein mukavan tuntuinen naislääkäri ja oli oikeasti kiinnostunut potilaansa asioista. Veetin jälkeen lääkärille päässyt Aino-tyttö koki kulttuurishokin ja sydämistyi niin, että kieltäytyi kokonaan peff-mittarin käyttöönotosta. Toivottavasti tyttö leppyy.

Kävimme siis labrassa samalla reissulla, että saatiin sekin asia pois vaivoista. Se paikka pisti puolestaan Veetin sydämistymään. Vallan kolmen naisen voimin otettiin sitten pieneen purkkiin hiukan arvokasta verta. Minä pidin poikaa paikallaa, hoitaja kättä ja yksi koitti toimia ripeästi ja hellästi. Ja Veeti huusi. Ei meinannut leppyä ollenkaan. Ei varsinkaan, kun minun piti painaa tuppoa niin kauan että hän rauhoittuu. Ei kai rauhoitu jos joku pitää käsipuolesta kiinni. Mutta hoitaja sanoi, että vuoto jatkuu niin kauan kuin itkukin, joten otimme miehestä mittaa ja lopulta vein voiton.

Kävimme myös hammaslääkärissä ja se setä sai tehdä melkein mitä vain, eikä Veeti ollut milläskään. Se hammaslääkäri meinasi, että Veetille saattaisi vielä se puuttuva etuhammas puhjetakin samaan syssyyn viimeisen puuttuvan kulmurin kanssa. Hänen mielestään aihe oli näkyvissä. Totesi kyllä, että jännästi se on viivästynyt, kun poskarit ja kulmurit jo ovat ulkona, mutta tuo yksi vaan antaa odottaa itseään.

Tunnisteet: