Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006

Kevät

Sitä on nyt toden teolla kevättä ilmassa. Aurinko paisteli kauniisti melkein koko päivä ja lämpömittari huiteli lähempänä kymmentä astetta. Vesi ihan lorisee ojissa kun lumet ja jäät sulaa niin vauhdilla. On jännä nähdä mitä sieltä lumen alta paljastuu. Ennen tuon lumen tuloa kun olin niin sidottu tähän omaan pihapiiriin supistusten pelossa, etten yhtään tiedä mitä hienouksia kylällä onkaan. Jännää!

Meidän parvekkeella (joka kuvassa uusine mattoineen ja pöytäliinoineen) lämpötila nousi päivällä ihan jopa kahteenkymmeneen lasitusten ansiosta. Kävin ihan rintatulehduksen uhallakin Veeti kanssa tassuttelemassa sisävaatteilla uudella parvekematolla. Veeti oli kummissaan, että mites tänne nyt näin pääsee ilman että nukkumaan laitetaan, sisävaatteilla kun tuonne on saanut ennen vain ikkunasta katsella. Samalla kuunneltiin tuota kyyhkysen kujerrusta, josta meidän pihapiirissä on saanut nauttia jo muutaman päivän. Tuntuu ettei tuo lintunen vaikene hetkeksikään.

Kävin sitten pienellä pyörälenkilläkin näin kevään ja sulien teiden kunniaksi. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen pyörän satulassa ollut, viime kesänä kun vielä mahan elämät antoivat myöden. Voipi olla jaloissa joku olo huomenna, kun ihan huomaamattani tein vähän pitemmän lenkin kun oli ajatus. Ihan tuli hikikin. Mutta olisitte kuullut sen kohinan, millä liikakalorit paloi :)

1 Comments:

  • At 14/4/06 00:08, Blogger eeva said…

    Hei oma ystäväni!

    Kirjoitan sinulle, koska ajattelin, että kaipaat piristystä! Jollet kaipaa, niin säästä tämä siihen hetkeen, kun aurinko ei paista. Olet mukava ja tärkeä ihminen, ja oivallinen tuore äiti(paljon parempi mitä minä olisin tällä hetkellä)(tai no kuka tietää;)! Minusta on mukavaa, että olen tutustunut sinuun! Olisin suonut kyllä, että olisit viihtynyt luokassamme vielä pidempään, mutta lapset on Jumalan lahja, sanotaan, eikä sitä tiedä, mitä yläkerran isäntä sanoisi, jos lahjan saadessaan nyrpistäisi nenäänsä, että kiitos nyt mutta ei tämä nyt oikein ole minun makuuni, joskus toiste sitten:)parasta olla vähän varovainen ja sanoa vain että kiitos. Hihi. Kiva kun olet olemassa ja kun olet ystäväni!

     

Lähetä kommentti

<< Home