Kotona ollaan

On se vaan mukavaa olla taas kotona. Vaikka oli reissussakin mukavaa, en minä sillä. Ilma oli melkein koko ajan suotuisa, Tukholmassa jopa hieman polttava, vasta nyt alkaa selkä toipua. Veeti oli todella reipas matkaaja. Loppu matkasta alkoi hampaat tehdä kiusaa, ja varmaan jo jatkuva reissaaminenkin väsytti, joten hiukan käristiin, mutta pääasiassa kaikki meni paremmin kuin osasin odottaa. Itse reissun kulusta voi jotain lukea Veetin blogista, hän kertoo siellä itselleen tärkeimmät kohdat.

Jännitin ihan turhaan Veetin ruokajuttuja. Keitin joka ilta seuraavan päivän perunat, ja kun ne ehti yön kylmetä jääkaapissa, ne säilyi seuraavan päivän hyvin. Joka päivä oli lämmin ruoka, hedelmäsoseet ostettiin kaupasta. Puurot tein jauheesta, joten niitäkään ei tarvinnut keittää. Kaikki sujui ruokapuolella loistavasti. Ainut oli, että liha ei tuolla reissulla olisi säilynyt, joten Veeti sai lihaa vain sukulaisissa. Silloin se olikin sitten oikein hirven lihaa, vaikka poika ei kyllä tainnut huomata mitään eroa muihin lihoihin nähden. Suu ainakin aukesi ihan normaaliin tapaan.

Koko reissun ikävin juttu oli tuo vaaka kotiin tullessa. Oli huoletomasta elämästä myös seuraukset, ja nyt täytyykin oikein ottaa itseään niskasta kiinni ja karistaa lomakilot pikimmiten pois. Ei niitä niin paljoa tullut, etteikö ne lähtisikin. Silti vähän harmittaa, kun olin jo niin lähellä normaalia painoindeksiä.

Kuva on asuntomessujen uutisissa jyräämästäni talosta, Kotilosta.