Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Harjoittelua

Niin se on sitten äitiyslomat ja hoitovapaat taakse jäänyttä elämää tältä erää. Tänä aamuna kipustelin taas ensimmäistä päivää työharjoitteluun. Suoritan avohuollon harjoittelun Porin Ensi- ja turvakotiyhdistyksen toimipisteessä. Porin yksikössä on monenlaista toimintaa; turvakoti, lapsityö, naisten avokriisityö, Jussi-työ, Alvari-perhetyö, pienperheasuntoja sekä tapaamispaikka.

Ensimmäisenä päivänä tuli hirmuttavan kauhittavan paljon tietoa ja olin ihan pyörällä päästäni. Mutta joka tapauksessa ihan hyvillä mielin menen taas huomenaamuna. Henkilökunta vaikutti noin ensimmäisen päivän arvion mukaan oikein mukavalta ja rempseältä, ei mitään tiukkapipoista puuhaa. Vaikka rankkoja asioita tulee usein vastaan, silti jaksetaan olla iloisia. Sitä minulle korostettiin, että itsestään pitää huolehtia ja omasta henkisestä hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Keskustele, keskustele ja keskustele. Aina pitää olla aikaa keskustelulle jos on paha olla tai joku painaa.



Jos kotonasi on perhe- tai läheisväkivaltaa, mutta et ole valmis lähtemään kotoasi, vieraile nettiturvakodissa. Ehkäpä saat sieltä avun mieltäsi vaivaaviin asioihin. Palvelu on sekä uhreille, väkivallantekijöille, että sivusta seuraaville.

Tunnisteet:

2 Comments:

  • At 15/12/06 12:00, Anonymous Anonyymi said…

    Ei kai se paska puhumalla poistu? Velloo vain useammalle ihmiselle.

     
  • At 21/5/07 22:07, Blogger Hullunrohkea opiskelija said…

    Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Minä olen niitä ihmisiä, jotka uskovat, että puhuminen auttaa. Uskon myös, että paha olo ei siirry kuuntelijaan ainkaaan kovin pahasti, jos hän huomaa/tietää olevansa avuksi jollakin tavalla.

    15/12/06 23:56

     

Lähetä kommentti

<< Home