Veeti muutti omilleen

Niin siinä sitten kävi, että Veeti se otti sänkynsä ja käveli. Naapurihuoneeseen. Veeti nukkuu nyt ensimmäistä yötä omassa huoneessa, ja on se vaan niin haikeaa. Minun pieni vauvani...

Nukahtaminen ei oikein ottanut sujuakseen, Veeti taisi olla vähän kummissaan kun sinne vietiin, missä yleensä vain leikitään. Sänky oli kyllä ihan hauska niin kauan kun ei valoja sammutettu, mutta sinne kun jäi sitten yksin. Voi kauhistus. Jonkun kerran sain käydä peittelemässä itkevän pojan, mutta nukahti se sitten ja nukkuu edelleen, lutukainen.

Ans katsoa, miten äiti nukahtaa, kun pieni mies ei tuhisekaan vieressä. Varmaan huonosti. Ja aamulla kun kärähtää, pomppaan varmaan juoksujalkaan hakemaan reppanan sieltä yksinäisyydestä pois, ettei saa traumoja. Mutta päädyttiin kuitenkin, että näin on paras, kun minulla alkaa ensi viikolla työharjoittelu ja näin Veeti ei (niin varmasti) herää minun herätyskelloon aamuisin. Voi muuten tulla isille pojan kanssa piiiitkä päivä.