Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

tiistaina, joulukuuta 26, 2006

Joulu mennyt on

Vatsakupu pullottaa ja jalat on raskaat kun tunkit, silmäluomet lupsuu ja olo on tehoton. Mistä tämä kertoo? Kolmesta ylensyödystä päivästä. Joulu mennyt on!

Minun arki alkoi vielä tänä iltana, vaikka sen piti antaa odottaa itseään huomiseen asti. Minun jouluuni ei siis kuulu tietokone, mutta avasin sen kuitenkin nyt illan tullen. Ja onneksi avasin, sähköpostissa oli lähestulkoon paras joululahja. Kaikista viimeisen harjoitteluni ohjaaja oli laittanut (vuorotteluvapaaltaan, palaa töihin vasta alkuvuodesta) minulle viestin, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että suoritan viimeisen harjoitteluni jo keväällä. Pyysi soittelemaan jahka hän on palannut töihin, niin sovitaan tapaaminen ja puhutaan käytännön asiat sitten kasvokkain. Näin ne asiat järjestyy.

Minulle on herännyt vielä pikkuinen toive. Saa nähdä, haaveilenko liikoja. Mutta tuo harjoittelu loppuisi minun laskujeni mukaan kolme viikkoa ennen kesäkuun valmistumispäivää. Ja kaksi viikkoa ennen valmistumispäivää, pitää olla kaikki opinnot suoritettuna, että voi laittaa valmistumispaperit sisälle. Ja nyt virisi toivo, että jos teen harjoitteluraportin heti harjoittelun päätyttyä viikonloppuna, niin noinkohan ohjaava opettaja suostuisi kiirehtämään arviointia niin, että määräpäivään mennessä olisi arviointi koneella ja saisin paperit kouraan jo kesäkuussa. Se ylittää jo odotukset, mutta sitä todella toivon. Katsotaan, sanoi se kuuluisa tohtori. Kuka käyttää vielä lääkäristä nimitystä tohtori?

Tunnisteet: