Tää se päivä on!

Tänään oli minun päiväni. Vietävä, todellakin oli, ihanaa.

Niille, jotka eivät ole ihan asioista perille, selvitän nyt juurta jaksaen koko jutun: Harjoitteluohjaajani kertoi tuossa joitain aikoja sitten, että hän on saanut puhuttua yksiköllemme harjoittelupaikan mielenterveystyöstä kevääseen. Tuo harjoittelu ei ajoitu kuitenkaan minkään harjoittelujakson ajalle, vaan päällekkäin kontaktituntien kanssa. Yksi tyttö uudesta ryhmästäni mietti, uskaltaako ottaa tuon paikan, mutta jos ei uskalla, minä saan sen. Loistavaa, mielenkiintoinen paikka, totta kai olen kiinnostunut.

Sitten alkoi isoratas vinhasti hurista ja ruksuttaa. JOs suoritan harjoittelun nro 4 jo aikaisemmin keväällä, minulla on vapaata kun muut lähtevät ko. harjoitteluun. Jos saisin siihen harjoittelun nro 5, eli vihoviimeisen harjoittelun, voisin valmistua puoli vuotta aikaisemmin. Laskin ja pähkäilin, että minulla on syksylle jäämässä vain hiukan kriisityötä ja hieman johtajuutta. Ajatus on, että noin pienen määrän saisi tentittyä. Opinnäytetyönhän saan valmiiksi maaliskuun esityskertaan, joten sekään ei ole este valmsitumiselleni.

No, näin hienosti keksitty, mutta tässä ollaan vain odotettu kuumeisesti. että saanko tuon harjoittelupaikan. Tänään sitten kauanodotettu tieto tuli ja harjoittelupaikka on minun. Lisäksi kriisityön opinnot sain jo puhuttua tentittäväksi. Tänään laitoin vielä viimeisen harjoittelun ohjaajalle viestiä, että suostuuko hän ohjaamaan harjoittelun poikkeavaan aikaan, mutta ohjaajani usko, että se onnistuu kyllä. Siispä nyt näyttää aika lupaavalta, että saan puolivuotta opinnoistani napattua pois. Aivan villissä ajatuksessa on TEORIASSA mahdollista valmistua jo kesäkuun valmistumispäivänä, mutta aika epätodennäköistä, että pyrokratian rattaat toimisi noin nopeasti. Mutta voisin kuitenkin valmsitua syksyn ensimmäisenä valmistumispäivänä, ja jotain on sekin. Oikeita oikeita töitä voisin hakea jo kesäkuun alusta alkaen.

Hip hip hei ja HURRAA!

Pitäkää peukkuja, että kaikki onnistuu niin kun ajattelen.