Kummityttö

Minusta tuli tänään toistamiseen kummitäti. Sain itselleni kummitytön. Tyttö täyttää jo tänä vuonna 10, mutta on kovasti toivonut itselleen kummitätiä. Hänellä oli kummitäti, tai on siis edelleen, mutta tämä täti ei ole hoitanut kummin velvollisuuksiaan moneen vuoteen. Hän ei edes tervehdi tyttöä, jos he näkevät jossain. Nyt tyttöä on alkanut kovin surettaa, kun kaverit touhuavat kummitädin kanssa kaikenlaista, mutta hänellä ei käytännössä edes ole kummitätiä. Tyttölapselle kummisetä ei ole lainkaan sama asia.

Niinpä minä sitten lupauduin hänelle kummiksi ja tänään kirkkoherra antoi suostumuksensa pitkien perustelujen jälkeen. Tyttö on ennestään Markon kummilapsi, joten täysin outo tilanne tämä ei ole. Periaatteessa olen pitänyt ennenkin Markon kummilapsia tietyllä tavalla omina kummilapsinani. Sillä erolla, että he eivät ole pitäneet minua kummitätinään.

On tämä silti vähän hämmentävää. En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tietenkin olen iloinen uudesta kummilapsestani ja ylpeä, että minut tähän vastuulliseen tehtävään pyydettiin. Mutta samalla mietin pienessä päässäni, miten muodostetaan kummisuhde kymmenvuotiaaseen tyttöön, joka vielä on vähän arka ja ujo luonteeltaan ja jonka kanssa en saa paljoa juttua aikaiseksi juuri hänen arkuutensa vuoksi. Tiedän, että tyttö oli hyvin iloinen kuullessaan, että hän on saanut uuden kummitädin. Ja ilmeisesti myös siitä, että se kummitäti olen juuri minä. Tiedän myös, että minulta odotetaan yhteistä aikaa kummityttöni kanssa, elokuvareissuja, yökyläilyjä, sellaista hauskaa "tyttöjen juttua". Mutta ennen kun voin ottaa tytön meille yökylään, minun pitää päästä hänen lähelleen ja luoda jonkunlainen kummisuhde. Miten ihmeessä minä teen sen?

Kaikkeni kuitenkin yritän. En halua, että tyttö joutuu pettymään toistamiseen.