Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Hupsan...

Minulle on annettu palautetta kirjoittamattomuudestani. Miten niin, juurihan minä heinäkuussa kirjoitin... :) Silloin alkoi työt. Nyt alkaa koeaikakin lähestyä loppuaan, tai onhan sitä nyt vielä kuukausi jäljellä. Lomitettavani on saanut pienen, herttaisen pojan.

Olen viihtynyt töissä, sitähän kaikki kysyvät. Jännitti kauheasti aloittaa, mutta tutut työkaverit ja mukava työpari sekä miellyttävä työ ovat tehneet aikuiselämän alusta hauskaa. Tosin urani perhetyöntekijänä päättyy lyhyeen. Meiltä koko perhetyö ajetaan alas tämän vuoden aikana. Mutta ei hädän päivää. Minusta tulee lapsityöntekijä loppu työsopimuskaudekseni. Uusia haasteita, taitaa olla vielä suurempia kuin edelliset, mutta näistähän sitä oppii. Onpa jotain kättä pidempää, millä hakea keväällä uutta työpaikkaa.

Asiakkaat ovat ottaneet minut yllättävän hyvin vastaan. Muutaman kanssa oli alkuun pientä paikan hakua ja luottamuksen rakentamista, mutta näiden kolmen kuukauden aikana olen mielestäni päässyt jo asemaan, jossa toivonkin voivani heille olla. He luottavat minuun, kuuntelevat minua, toteuttavat neuvojani ja kunnioittavat minua. Olen kokenut moneen kertaan onnistumisen tunteita ja tiedän, etten ole ihan turha likka tässä työssä.

Katsotaan, parannanko tapani tämän kirjoittamisen suhteen. Pitäisi vissiin laittaa Veetin blogiinkin uusia kuvia ja vähän jotain tekstiä. Voitteko käsittää, että se jätkä täyttää ensi kuussa 2v!!!

Tunnisteet: ,