Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

tiistaina, joulukuuta 18, 2007

Joulukortteja

Taas on joulukorttien aika. Minä pidän ihan valtavasti korttien saamisesta ja lukemisesta. Mutta valitettavasti minulle tulee myös joulukortteja saadessa välillä huono omatunto.

Me teimme viime vuonna todella rankan käden karsinnan korttilistaamme, meiltä ei lähde enää kuin kourallinen joulukortteja. Sen sijaan lähetän jouluaattona vähintään toisen mokoman tekstiviestejä. Nyt kuitenkin posti kantaa kortteja niiltä ihmisiltä, joille minä en korttia tänäkään vuonna lähettänyt. En siksi, etten heistä välittäisi. Siitä ei todellakaan ole kyse. Osaksi kyse on vähän pienemmästä ekologisesta jalanjäljestä. Toiseksi, noloa tunnustaa, kyse on laiskuudesta. Kun olen löytänyt hyvän tekstiviestin, sen lähettäminen on todella helppoa ja vaivatonta, paljon helpompaa kuin osoitteiden metsästys. Mutta kolmanneksi kyse on siitä, että minusta on mukava lähettää viesti jouluaattona ja saada ihmisille hyvä mieli tuona ainakin minulle hyvin tärkeänä päivänä.

Toivottavasti ihmiset, joille laitan sen tekstiviestin, eivät luule, että laitan sen koska unohdin laittaa heille kortin ja nolostuin sitten kun muistin heidän korttiaan lukiessa, että hekin ovat olemassa. Siitä ei ole kyse. Siispä sinä, joka saat minulta tekstiviestin aattoaamuna: Kyseessä on jo korttienkirjoitusvaiheessa tarkoin harkittu ja suunniteltu teko. Olet minulle tärkeä!

2 Comments:

  • At 28/1/08 21:26, Blogger Suvi said…

    Hei siellä! Mitäs teidän perheeseen kuuluu? Ei ole tullut oltua yhteydessä, vaikka minä pirulainen muutin Suomeen :I Olen pahoillani siitä. Mutta jos nyt edes virtuaalisesti hiukan vaihdettais kuulumisia, jooko? :)

     
  • At 5/2/08 22:33, Blogger Hullunrohkea opiskelija said…

    Hohohoo... enpä ole tässä asiassa ihan osaton syyllisyydestä minäkään... Tehdäänkö parannus?

    Muuten, ei ihan eka kerta kun tässä jonkunmoisten tutulta tuntuvien päivämäärien tienoilla minulle tuli oivallus. Ei tuo sama mistä yllä kirjoitin, vaan oivallus, että Suvilla on syntymäpäivä ennen minua... voihan nolous, taas.

     

Lähetä kommentti

<< Home