Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Täti

Se minä nyt sitten olen!

Eilen illalla, 12.2.08, heti Pikku Kakkosen jälkeen siskoni synnytti pienen tyttövauvan. Aivan tarkkoja mittoja minulla ei vielä ole tiedossani, mutta n. 3500g ja olisiko ollut 49cm. Tuoreen isukin kanssa vaihdoin vielä illalla muutaman sanan, huomenna soittelen sitten tuolle perheen naisväelle.

Ei voi ihminen ennen ymmärtää kun on tämän kokenut, miten paljon voi tädiksi tuleminen hetkauttaa. Sisko lähti reissuunsa eilen aamulla ja koko päivän olin ihan pistoksissa ja odotin puhelimen soivan. Välillä oli melkein tippa linssissä, kun aloin olemaan niin tunteellinen. Ja nyt olen yksinäni täällä yövuorossa suu korvissa. Niin onnellinen olen pienestä siskontytöstäni ja siitä, että siskon tuskat on nyt ohi. Tai ainakin kivut muuttaneet paikkaa...

Tunnisteet: ,

1 Comments:

  • At 27/2/08 10:39, Blogger Kati said…

    Niinhän se on. Tätiintyminen on liki yhtä hieno kuin äitiytyminen. Tavallaan hienompaakin. Saa sen vauvan elämäänsä ilman valvomisia ja vatsanpuruja, ja ilman alapäävaivoja ;) Muistan itse itkeneeni, kun Veeti syntyi ja kun sain pikkupätkän syliin ekan kerran. Ja itkin, kun sain Elman syliini. Itkin, kun Elma oli ekaa kertaa Juhan sylissä. Itkutti Elma vaarinsa sylissä. Mutta itkin silloinkin, kun ystävä kertoi aamulla käyneensä katsomassa siskon vastasyntynyttä. Itkin vain, kun muistin, kuinka ihanaa oli tulla tädiksi.

     

Lähetä kommentti

<< Home