Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Bileet

Meillä oli tänään isot pippalot, kun meidän pikkupoika täytti ½ vuotta. Ei pysty ymmärtämään. Eihän siitä nyt voi puolta vuotta vielä olla... Vaan kun on vaan.

Tämän äidin mielestä lapsi saa kasvaa ja kehittyä, mutta ei vanheta. Se vanheneminen, se tekee heikkoa. Liikkumisesta sun muista uusista, hienoista taidoista (uusin: tutin laittaminen suuhun) olen vain ylpeä, kuten äidin kuuluukin, mutta pakkoko sen on samalla tulla vanhemmaksi? Miksei se voi aina vain olla se pikku-Veeti, jonka kanssa saan viettää toinen toistaan ihanampia hetkiä kotosalla. Miksi sen pitää vanheta, äitiysloman auttamatta huveta ja miksi ihmeessä lapsen pitää mennä eskariin jo kuusivuotiaana? No joo, nyt taisin vähän liiotella ja ennakoida, mutta kumminkin.

- - -

Veeti on pahassa iässä/mitassa pukeutumisen suhteen. Mitä olen kierrellyt kauppoja, niin yleinen suunta on se, että 68-kokoiset vaatteet, jotka meillä on vielä käytössä, ovat vauvojen vaatteita. Ja ihan pikkuisten poikien. Haalareita, bodyja, lappareita yms on meillä käytössä, ja kivoja on. Potkareista olemme pitkälti jo luopuneet, niin isolta tuo poika jo vaikuttaa. Mutta kun olen katsellut seuraavan koon 74 vaatteita, niin Veetin pitäisi kertarykäyksessä muuttuakin isoksi pojaksi. On housuja, paitoja, shortseja, huppareita, pusakoita ja kaiken maailman muita, ihan kivan näköisiä vaatteita vaikka kaksivuotialle. Mutta mielestäni hirmuisen epäkäytännöllisiä koko ajan lattialla möyrivälle mukelolle. Kyllä ne bodyt ja lapparit vaan on edelleen in, eivät jätä paljasta väliä housujen ja paidan väliin. Eikä päästä pikku pikku kätösiä avaamaan vaipan teippejä :) Siispä vaatemetsästykseen, ennen kun tulee kiire kun jätkä kasvaa vanhoista yli eikä ole mitään päälle pantavaa, ja on pakko ottaa mitä löytää. Niin kävi viime kerralla.