Sataa, sataa ropisee, pili pili pom

Toista päivää sataa ja minä, outo ihminen, olen siitä hirvittävän iloinen :)

Eilen aamulla katsoin ikkunasta pihalle ja totesin, että nurmikko alkaa vihertää ihan uudella tavalla. Puskien lehdet puhkeilivat kilpaa ja perennat ja muut maassa vielä odottelevat varret alkoivat nousta kuin sienet sateella. Illalla nurmikko oli jo kauttaaltaan vihreä, ei kuultanut vanhat, viimesyksyiset rämppeet enää läpi. Mikä tietenkin tarkoittaa kaiken hienon lisäksi myös sitä, että nurtsi pitää leikata jahka sade loppuu ja korret kuivahtaa...

Iltasella sitten käytiin sateen välissä kävelemässä, ja oi kun oli hyvä hengittää. Oli niin raikas ilma, ainoastaan viemärien ympärillä lillui keltaiset siitepölylautat, mutta ilmassa ei mitään. Tuoksui myös puhtaalta ja vähän jopa kesältä. Oli ihanaa kävellä siinä ilmassa. Ja sopivasti kotiin päästyämme alkoi taas sataa.

Nytkin sataa. Olisihan sen tietenkin mukavaa päästä ulos nyt kun uusien lääkkeitten kanssa taas arvaisi astua keväiseen luontoon. Mutta kun tietää, mitä kaikkea tuo sade tuo tullessaan, istun mielelläni neljän seinän sisällä ja katselen ikkunasta miten luonto herää. Kunhan Veeti herää päiväunilta, vedämme takit niskaan ja menemme hetkeksi parvekkeelle katselemaan. Saadaan vähän raitista ilmaa ja äiti voi ihailla, miten hieno piha meillä onkaan.

Kuva: http://www.pp.htv.fi/rhurmal1/ari-s.jpg