Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt

Kyllä voi reissun teko pienen pojan kanssa sujua hienosti :) Ihan turhaan jännitin. Niin oli kiltti poika, että oksat pois.

Tortaina ajoimme semmoisen pehmeän laskun mukaan reilut 200 kilometriä. Sehän sujui kuin leikki. Yöpaikassa Veeti potkutteli pienen tovin lattialla ja sitten ruvettiin iltatouhuihin. Ihan ei uni meinannut tulla niin kuin kotona, mutta kun se sitten tuli, sitä riittikin pitkälle. Aamulla istuttiin sitten hienosti syöttötuolissa j akatsottiin kun äiti, mummu ja vaari söi. Oli se vaan jännää.

Perjantaina lähdimme heti aamusta ajamaan ja perille saavuttiin siinä ennen kuutta. Yksi pätkä oli kirinä-kärinää, mutta muuten aivan ihanteellista matkantekoa. Välillä nukuttiin ja toisinaan leikittiin. Sitten olikin erinomaisen hienoa pitkän automatkan jälkeen potkotella hienoilla vaaleilla matoilla (ja röyhtästä pieni porkkanan värinen röyhy sille matolle... lähti onneksi liinalla pyyhkimällä pois). Taas illalla nukahtaminen otti aikansa ja yölläkin piti päästä äitin viereen nukkumaan, mutta ei sen kummempaa, hienosti meni.

Itse juhlapäivän aamu valkeni tuhruisena. Veeti oli silti itse aurinkoinen. Matkat koululle ja takaisin kului nukkuen, lakitustilaisuuden Veeti seurasi kiltisti (pieneten hyppyytysten kera) äitin sylistä. Mutta rehtorin puhe kesti ihan liian kauan >:( Myös Elinan juhlat Veeti jaksoi hyvin, välillä tankattiin turvallisuutta tutuista syleistä ja käytiin torkkumassa Juhon petissä (kiitos lainasta) tai ulkona, mutta muuten kaikki oli hienoa. Illan päätteeksi otettiin vähän vauhtispurtteja pirttipöydän ali. Rankan päivän jälkeen tulikin uni silmään hetkessä, ja sitä unta kesti aamuun asti.

Sunnuntaipäivän vietimme autossa istuen. Se oli rankaa se. Muutaman kerran meinasi tulla hermostus, ja Kankaanpäästä kotiin oli jo ihan kiukku pinnassa. Kotiristeyksessä jo ihan tuli poru. Mutta hienosti jaksoi vesseli 11 tunnin automatkan. Ei pysty tämä äiti oikein vieläkään käsittämään.

Eilen pitikin sitten kerätä voimia. Melkein koko päivä kului unten mailla. Puolikuudelta heräsi syömään, mutta heti maidon juotuaan vajosi takaisin unten maille. Yhdeksältä tuli aamu, mutta jälleen kymmeneltä uni. Siitä herättiin kahdeltatoista, mutta kuinka ollakaan silmät alkoivat taas lupsua kahden maissa. Taas otettiin puolentoista tunnin torkut ja niillä mentiin sitten iltatorkkuihin kuuteen asti. Reilun puolentunnin tirsoilla jaksettiin nippanappa iltaan asti, mutta heti sänkyyn päärtyään tuli simahdus. On se rankaa ollut tuo matkateko.