Kärinäviikot; nyt kaksi yhden hinnalla

Edellissunnuntaina ne alkoi, kärinäviikot. Oli kärttyä ja kätinää, närppiä ja nätinää. Voi kurjuuksien kurjuus. Eipä saanut tämä äiti koko viikkoon mitään aikaiseksi, kun niin oli poika sylinkipeä ja seurapuutteessa. Torstai-iltana sitten totesin, että johan on vähän parempi ilta. Perjantaina riemuitsin, että hyvää kuuluu. Lauantaina totesin, että vanha Veeti on tullut takaisin. Sunnuntaina mietin, johtuiko kiukku autossa istumisesta vai mistä. Maanantaina huomasin, että Kärtty-Jooseppi on tullut takaisin. Ja homma jatkuu...

Olleeko hammastehdas pojan suussa käynnistynyt. Kun eka kärttyviikko läheni loppuaan, alkoi armoton suun veulominen. Leuat menee limin lomin kun poika vääntää mitä ihmeellisempään irveen suuvärkkiään. Äitin tulkinta: ikenet vuorostaan kutiaa. Nyt sitten on sekä tuota tuskan parkunaa, että ahdistuksen kutinaa. Voi pientä mies-parkaa. Puheaisi jo hammas jos toinenkin, niin tulisi tähän taloon taas rauha.

Kuva: http://www.sairaslapsi.com/items/taender.gif