Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

tiistaina, kesäkuuta 06, 2006

Syrjinnästä

Satakunnan Kansassa oli viikonloppuna artikkeli, jossa kerrottiin nk. testiryhmän, neljän romanin kiertäneen yhtenä iltana 16 ravintolaa Porissa ja jääneen kaikissa ovan taakse. Osa portsareista mainitsi ylemmältä taholta tulleen ohjeen jättää romanit oven ulkopuolelle.

"Emme voi taata muiden asiakkaiden ja työntekijöiden turvallisuutta, jos ravintolassa on romaneita," kommentoi eräskin ravintolapäälikkö tapahtunutta. Tämän päivän lehdessä PK:n omistaja kertoi, että heille pääsee vain yksi romaniryhmä illassa sisälle, koska heillä on ollut kerran kahden ryhmän välinen puukkotappelu.

Nyt tuohon testiryhmään kuulunut Porin kaupunginhallituksen asettaman romanityöryhmän jäsen, romaniyhteisöä edustava Dimitri Hagert onkin jättänyt poliisille rikosilmoituksen syrjinnästä. Ihan oikein!

Minusta surullisinta tässä jutussa on, että nettipalstoilla käyneissä keskusteluissa ihmiset ovat sitä mieltä että tämä on oikein. He ovat tavanneet huonosti käyttäytyvän ja hankalan romanin, kaikki siis ovat sellaisia. Minunkin luokaltani muutama nuori (huom! ei romani) haksahti huumeisiin yläasteella. Ei meidän koko luokka silti ollut narkomaaneja. Puhumattakaan että kaikki valtaväestöön kuuluvat olisivat. Minusta on äärimmäisen surullista tuo yleistäminen.

Hagert itse toteaa SK:ssa, että joukossa on hankalia tapauksia, rikollisia, vaikeuksien hakijoita, he toimivat väärin ja heidän pitää saada ehdottomasti rangaistus. Mutta miksi koko väestön pitää saada rangaistus, jos osa töpeksii? Kurjaa. Kertakaikkisen kurjaa.