Ikäkriisi

Minulle on iskenyt ikäkriisi. Kyllähän minulla itsellänikin on pikkaisen, kun ajattelen mitä seuraavaksi täytän, mutta minua vaivaa nyt Veetin ikä-kriisi. Minun pikkainen täyttää ensi kuussa 2 vuotta. Tämä on paljon pahempaa kuin se 1 vuosi. Minun pikkupoikani ei ole enää kovin pieni. Hän ei ole enää taapero, vaan leikki-ikäinen. Kohta pitää varmaan alkaa etsimään koulureppua.

Ihan hassua, kun toiselta pitää jo alkaa odottamaan jotain. Pitää velvoittaa ja osallistaa. Pitää vaatia osallistumista lelujen siivoamiseen. Pitää edellyttää pöytätapoja, lautasen tyhjäksi syömistä ja paikallaan istumista. Jotenkin ei haluaisi, mutta samalla tietää, että koska sitä sitten aletaan, jos vieläkin saisi elää kuin pellossa. Myöhäistä on rippikouluikäisenä sanoa, että pitäisiköhän opetella ruokatapoja.

Ei pysty ymmärtämään

Mistä ihmeestä ne Tehyläiset kuvittelee kuntasektorin maksavan 24% palkankorotuksen? Se on aika todella merkittävän paljon. Minusta noista vaatimuksista puuttuu realismi ja vastuullisuus täysin. Onkohan Tehy suonut yhtään ajatusta sille, ettei rahat kasva puussa, vaan noin valtavat palkankorotukset romahduttavat kuntien talouden ja nostavat kunnallisveroäyrin ja muut kunnan perimät maksut pilvin. Siinä sitten ilolla maksetaan palkankorotusrahoilla kiinteistöveroa ja terveyskeskusmaksuja. Järki hoi, äly älä jätä...

Hupsan...

Minulle on annettu palautetta kirjoittamattomuudestani. Miten niin, juurihan minä heinäkuussa kirjoitin... :) Silloin alkoi työt. Nyt alkaa koeaikakin lähestyä loppuaan, tai onhan sitä nyt vielä kuukausi jäljellä. Lomitettavani on saanut pienen, herttaisen pojan.

Olen viihtynyt töissä, sitähän kaikki kysyvät. Jännitti kauheasti aloittaa, mutta tutut työkaverit ja mukava työpari sekä miellyttävä työ ovat tehneet aikuiselämän alusta hauskaa. Tosin urani perhetyöntekijänä päättyy lyhyeen. Meiltä koko perhetyö ajetaan alas tämän vuoden aikana. Mutta ei hädän päivää. Minusta tulee lapsityöntekijä loppu työsopimuskaudekseni. Uusia haasteita, taitaa olla vielä suurempia kuin edelliset, mutta näistähän sitä oppii. Onpa jotain kättä pidempää, millä hakea keväällä uutta työpaikkaa.

Asiakkaat ovat ottaneet minut yllättävän hyvin vastaan. Muutaman kanssa oli alkuun pientä paikan hakua ja luottamuksen rakentamista, mutta näiden kolmen kuukauden aikana olen mielestäni päässyt jo asemaan, jossa toivonkin voivani heille olla. He luottavat minuun, kuuntelevat minua, toteuttavat neuvojani ja kunnioittavat minua. Olen kokenut moneen kertaan onnistumisen tunteita ja tiedän, etten ole ihan turha likka tässä työssä.

Katsotaan, parannanko tapani tämän kirjoittamisen suhteen. Pitäisi vissiin laittaa Veetin blogiinkin uusia kuvia ja vähän jotain tekstiä. Voitteko käsittää, että se jätkä täyttää ensi kuussa 2v!!!