Kotona ollaan

On se vaan mukavaa olla taas kotona. Vaikka oli reissussakin mukavaa, en minä sillä. Ilma oli melkein koko ajan suotuisa, Tukholmassa jopa hieman polttava, vasta nyt alkaa selkä toipua. Veeti oli todella reipas matkaaja. Loppu matkasta alkoi hampaat tehdä kiusaa, ja varmaan jo jatkuva reissaaminenkin väsytti, joten hiukan käristiin, mutta pääasiassa kaikki meni paremmin kuin osasin odottaa. Itse reissun kulusta voi jotain lukea Veetin blogista, hän kertoo siellä itselleen tärkeimmät kohdat.

Jännitin ihan turhaan Veetin ruokajuttuja. Keitin joka ilta seuraavan päivän perunat, ja kun ne ehti yön kylmetä jääkaapissa, ne säilyi seuraavan päivän hyvin. Joka päivä oli lämmin ruoka, hedelmäsoseet ostettiin kaupasta. Puurot tein jauheesta, joten niitäkään ei tarvinnut keittää. Kaikki sujui ruokapuolella loistavasti. Ainut oli, että liha ei tuolla reissulla olisi säilynyt, joten Veeti sai lihaa vain sukulaisissa. Silloin se olikin sitten oikein hirven lihaa, vaikka poika ei kyllä tainnut huomata mitään eroa muihin lihoihin nähden. Suu ainakin aukesi ihan normaaliin tapaan.

Koko reissun ikävin juttu oli tuo vaaka kotiin tullessa. Oli huoletomasta elämästä myös seuraukset, ja nyt täytyykin oikein ottaa itseään niskasta kiinni ja karistaa lomakilot pikimmiten pois. Ei niitä niin paljoa tullut, etteikö ne lähtisikin. Silti vähän harmittaa, kun olin jo niin lähellä normaalia painoindeksiä.

Kuva on asuntomessujen uutisissa jyräämästäni talosta, Kotilosta.

Dementiahiihtoa ja appelsiini-ihoa

"Hus pois raskauskilot"-projektini etenee. Tänään huomasin, että minullahan ei ole enää juurikaan appelsiini-ihoa. Hii-hip :D Vyötärönympärykseni on pienentynyt pääsiäisestä 11cm ja painoakin on pudonnut 8kg. Huominen mittausaamu kertoo totuuden tästä viikosta, mutta epäilen, että suuria muutoksia ei ole tapahtunut.

Vielä on matkaa tavoiteeseen, mutta hei, minä näytän jo aikast hyvältä :D Hyvä minä, hyvä minä!

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni sauvakävelyä, eli tuota paljon irvittyä dementiahiihtoa. Se tuntui yllättävän hyvältä ja erityisesti tehokkaalta. Sitä voisi tehdä toistekin. Tein suurin piirtein puolentunnin lenkin, ja ihan kyllä kunnolla hengästyin ja hiki nousi pintaan, vaikka olinkin lenkillä vasta Veetin mentyä nukkumaan, joten päivälämpötilalla ei ollut osuutta hikoiluun.

Olen myös ostanut sarjakortin Kuntotaitoon, käyn kuntosalilla kerran tai kaksi viikossa. Olen saanut kasvatettua vastuksia ja lisättyä toistoja jo sellaisiksi, että sillä on oikeasti jotain merkitystä. Ja salilla käynnin jälkeen on tosi hyvä olo. Se lähteminen vaan on aina oma juttunsa, kun eihän sinne nyt Veetin kanssa oikein pääse menemään. Onneksi mies on kultainen, ja päästää minut sitten iltasella kun tulee töistä.

Hiukan vielä mainostan: painoni pudotuksessa minut on alkuun auttanut Kiloklubi. Sen kanssa olen päässyt hyvään alkuun, ja nyt alan uskoa, että voisin selvitä jatkosta ihan itsekseni. Mutta todellakin tuo oli alkumetreillä todella hyvä apu tälläiselle saamattomalle, itsekurittomalle ja terveellisistä elämäntavoista tietämättömälle. Ja nyt on hyvä ja itseensä tyytyväinen mieli!

Kuva: http://www.tuuli.net/kunto-ohjelmat/kuvat/sauvak%E4vely4.jpg