Suomi ansaitsee toimivan sosiaalialan ja sosiaaliala ansaitsee asialliset työehdot!

'
Allekirjoita Talentian adressi eduskunnalla. Tavoitteena on, että 100000 ihmistä allekirjoittaisi vaatimuksen siitä, että valtion budjetissa osoitetaan kunnille riittävästi korvamerkittyä rahaa, niin että
- sosiaalialan korkeasti koulutettujen ammatti-ihmisten palkkatasoa voidaan tuntuvasti korottaa ja
- työntekijöden suuresta vaihtuvuudesta ja perusteettomista pätkätöistä on päästävä eroon, sillä
- ihmisillä on oikeus saada tarvitsemansa palvelut ajallaan ja laadukkaina
- sosiaalityön tuloksellisuus ja tuottavuus edellyttävät sitoutuneita työntekijöitä
- sosiaalialan korkeasti koulutettu henkilöstö ansaitsee arvostuksen, joka näkyy myös palkassa

Adressin on tällä hetkellä allekirjoittanut 5014. Allekirjoitathan sinäkin sen sivulla www.sosiaalitapaus.fi!

Kukkia

Säät eivät ole suosineet pihakärpäsen puremaa. Kuten suunnittelinkin, kävin eilen taimikaupassa. En kuitenkaan saanut taimia maahan ennen kun hain Veetin hoidosta, vaikka niin suunnittelin. Nimittäin satoi. Aina kun näytti, että nyt kirkastuu, niin ropautti kunnon kuuron. Eipä huvittanut pihahommat. Onneksi iltaa kohden selkeni sen verran, että lähes kaikki taimet ovat nyt maassa. Maa oli niin märkää, että rikkaruohot mokomat jäivät taimien seuraksi, mutta ovatpa siellä juurtumassa kuitenkin.

Parempaa onnea minulla oli parvekekukkien kanssa. Ostin leijonankitoja (kuvassa punaisen eri sävyissä) niinkin maallisesta syystä, että olivat näyttävistä kukista halvimpia. Roikkuvat kukat olivatkin sitten vähän hintavampia, mutta myös isompia, joten niitä ei tarvittu montaa. Mielestäni asetelmasta tuli ihan tyylikäs, sitä sopii tulla katsomaan jos täällä päin sattuu ajelemaan.

Veeti 1,5v

Neuvolalääkärikuulumisia tältä päivältä:

Paino: 11.210g

Pituus: 81cm

Pipo 49,5cm

Reipas poika, kävelee, juoksee, puhuu muutamia sanoja, keuhkot+sydän ok, genitaali kivekset +/+, vas. niska takapuol. pieni patti, kiinteä, aristamaton, joten lab. lähete. Muuten terve poika.

Lääkäri oli näin pienellä paikkakunnalla ulkonäöltään yllättävä, hän oli tummaihoinen. Oikein mukavan tuntuinen naislääkäri ja oli oikeasti kiinnostunut potilaansa asioista. Veetin jälkeen lääkärille päässyt Aino-tyttö koki kulttuurishokin ja sydämistyi niin, että kieltäytyi kokonaan peff-mittarin käyttöönotosta. Toivottavasti tyttö leppyy.

Kävimme siis labrassa samalla reissulla, että saatiin sekin asia pois vaivoista. Se paikka pisti puolestaan Veetin sydämistymään. Vallan kolmen naisen voimin otettiin sitten pieneen purkkiin hiukan arvokasta verta. Minä pidin poikaa paikallaa, hoitaja kättä ja yksi koitti toimia ripeästi ja hellästi. Ja Veeti huusi. Ei meinannut leppyä ollenkaan. Ei varsinkaan, kun minun piti painaa tuppoa niin kauan että hän rauhoittuu. Ei kai rauhoitu jos joku pitää käsipuolesta kiinni. Mutta hoitaja sanoi, että vuoto jatkuu niin kauan kuin itkukin, joten otimme miehestä mittaa ja lopulta vein voiton.

Kävimme myös hammaslääkärissä ja se setä sai tehdä melkein mitä vain, eikä Veeti ollut milläskään. Se hammaslääkäri meinasi, että Veetille saattaisi vielä se puuttuva etuhammas puhjetakin samaan syssyyn viimeisen puuttuvan kulmurin kanssa. Hänen mielestään aihe oli näkyvissä. Totesi kyllä, että jännästi se on viivästynyt, kun poskarit ja kulmurit jo ovat ulkona, mutta tuo yksi vaan antaa odottaa itseään.

OHO!

Niin siinä sitten on päässyt käymään, että tänä päivänä tutoropettajani on laittaa pamauttanut viimeiset opintosuoritukset tiedostoon. Notta mulla on nyt sitten vaadittavasta 210 opintopisteestä suoritettuna pyöreät 210. Oho! Ja minulle kun meinasi jo tulla epäusko. Huomenna menen ja laitan tutkintoanomuksen opintotoimistoon. Sitten tästä likasta tuleekin sosionomi. Taas oho!

Pihasuunnittelua

Minä olen kova suunnittelemaan, mutta tänä kesänä ihan oikeasti pihalla tapahtuukin jotain. Viime kesä menikin pihakirjoja selaillessa ja kukkia niistä ihaillessa. Nyt minulla on ostoslista ja menen huomenna taimitarhaan taimikaupoille.

Minun listallani on monenmoista perennaa. Jotain jouduin vaihtamaan, kun pikaseen katsottuna ko. taimitarhan hinnastosta ei löytynyt kahta toivomaani kukkalajiketta. Mutta kestän sen kyllä, vaikka olin jo todella kiintynyt toiseen niistä nyt pois jääneeseen perennaan.

Kukkaistutukset eivät ole ainut toimenpide meidän pihassa tänä kesänä. Tällä hetkellä työn alla on etupihan aita sekä siihen liittyvät portti ja roskiskatos. Myös alapihalla on vähän myllätty. Leikkimökin kulmalta sai häädön mooseksenpalavapensas, koska se on kukkiessaan polttava ja täten pikkasen huono tuo leikkimökin nurkka sen sijainniksi. Laatotuksen alta löytyi hirmuisen iso kivi ja sille pitäisi keksiä nyt joku tuhotapa, sillä se nosti laatat mutkalle. Lisäksi poistui keskuudestamme vuorimänty, joka nyt odottaa lopullista kohtaloaan tilapäisistutuksessa kasvimaallamme (!). Se joko pääsee takaisin uusien pengerrysten valmistuttua tai saa antaa tietä pienemmille ja sirommille kartiotuijille.

Ja jottei ihan laiskoilta vaikutettaisi, niin meidän kaikki 11 punaista viinimarjapensasta ovat saaneet uudet tuet. Mustat viinimarjat, kaikki 8, odottavat vielä vuoroaan, mutta aineet niihinkin on jo kutakuinkin olemassa.

Jopas alan valitsin

Onpas onpas, paljon huomattavaa kun valmistun ja työelämään siirryn. Olen nyt siis menossa sellaisen työpaikkaan, että puhelinnumerot pitää laittaa salaiseksi. Jos olisin turvakotipuolella, pitäisi minun laittaa vielä auton rekisteritiedotkin salaisiksi, kun iltavuorossa auto seisoo siinä pihassa. Nyt kun oikein koitan ajatella, mitä muuta pitää huomata, niin siskoni huomasi muistuttaa, että blogilta pitää ottaa nimi pois. Yksityisyyttä pitää koittaa varjella, koska muuten elämästäni tulee varmasti julkista ja sitä myötä työstäni vaikeampaa.

Tämän hetkisessä harjoittelupaikassa olen taas saanut harjoittaa kiertelemisen ja kaartelemisen taitoani. Kaikin keinoin olen koittanut väistellä kysymyksiä kotikunnastani ja muista vastaavista. Sitten jos kysyjä on henkilö, jonka tietää olevan peräänantamaton, pitää katsoa tarkaan, ketä lähettyvillä on, ettei vääriin käsiin mene tiedot minusta. En esim. halua sinnikkään ihailijani saavan tietää missä asun, koska hän saattaa ilmaantua oven taakse joku kaunis päivä. Nykyinen harjoittelupaikani on siis Erityishuoltopiirin paikka ja sopivuuden rajat ovat asiakkailla jossain määrin hämärät.

Millä muulla alalla tarvii varoa sanomisiaan ja tekemisiään yhtä paljon, jos aikoo säilyttää edes jonkunlaisen yksityisyyden ja jopa perusturvallisuuden? Eipä ole tätäkään tullut ennen sen enempää mietittyä.

Euroviisuja

Minusta on aika hupaisaa, että Suomi menee taas kerran niin henkseleitä paukutellen Euroviisuihin. Voitto kotiin ja kaikkea. Miten minusta kuitenkin tuntuu, että viime vuodessa oli voittoa seuraavalle viidellekymmenelle vuodelle, kiitos Lordille siitä itsetunnon kohotuksesta. Mutta ihan lepo vaan, ei tule uusia kalliita kisoja ensi vuoteen. Ei tässä nyt ihan niin loistavia olla, vaikka hyviä ollaankin.

Jospas keskitytään nyt enemmänkin tuohon jääkiekkoon, siellä nyt ollaan ainakin neljän parhaan joukossa. Noikohan Hanna Pakarinen yltää samaan.

Se on menoa

Hui jui, niin todelliseksi alkaa muuttua tuo valmistuminen. Opintopisteitä ropisee WinhaWilleen (tietokanta, jossa opintosuoritukset näkyvät), että heikompaa hirvittää. Viime viikolla tuli yli kaksikymmentä opintopistettä ja melkein kaikki on jo arvioitavana. Suorittamatta on enää tämä menossa oleva hallinnon harjoittelu, josta nyt sitten kolme viikkoa jäljellä, ja tilastomatematiikan tentti, joka on ensi maanantaina. Tuntuu ihan hurjalta, että tässä ihan oikeasti valmistutaan nyt.

Enpä olisi koulua aloittaessani arvannut, minkälaisen kriisin paikka valmistuminen voi olla. Alan päästä nyt yli siitä pahimmasta kriisistä, mutta nyt on menossa semmoinen epäuskoinen tunne. Että ihanko totta? Kriisivaihekin on vielä ajoittain päällänsä, mutta nyt alkaa tulla uusi kriisi, jännitys siitä, miten selviän uudessa työssäni. Kaipa se on ihan normaalia. Joka tapauksessa alan pikkuhiljaa ymmärtämään sitä ystävääni, joka kertoi valmistuttuaan itkeneensä. Alkaa tuntua siltä, että minäkin sitten itken. Jotenkin luulen, että on varmaan aika tyhjä olo, kun on opiskellut koko ikänsä ja sitten se yhtäkkiä onkin ohi. Apua, en minä ole vielä valmis!