Yhden äitin turinoita

Lapsiperheen arkea aatteenpunaisten lasien läpi.

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

Veeti 1v 3kk

Neuvolakuulumisia Veetin 1v 3kk-käynniltä:

Pituus: 79cm
Paino: 11 010g
Pipo: 49cm

Tyytyväisen oloinen poika. Oppinut juuri kävelemään. Sanoo muutaman sanan. Kasvu tasaista. Näkee ja kuulee. MPR I

Seuraava neuvola on lääkärineuvola 1,5-vuotiaana, jolloin päästään taas iloksemme hammaslääkärillekin.

Tunnisteet:

Kuuluu, kuuluu

Heipä hei rakkaat lukijat. Eipä ole ollut paljon aikoihin mitä lukea. On ollut niin kiire, että en ole ehtinyt kirjoitella. Aina välillä vain ajatellut, että tuonkin voisi blogiin jossain vaiheessa laittaa.

Viime viikolla minulla soi puhelu. Soi se muutenkin, mutta tämä oli aivan erityinen puhelu. Soitteli sieltä eräs nainen, joka paikassa X on toiminnanjohtajana. En kerro sen tarkemmin, kun ei ole varmaa tietoa tämä mitä nyt kirjoitan. Tai siis varmasti näin tapahtui, mutta kumminkin. Soitti siis tämä rouva ja kyseli, koska valmistun. Olisi tyrkyllä äitiyslomasijaisuus kesällä. Kysyi kiinnostaako. No totta kai kiinnostaa. Miksei työ kiinnostaisi. Nyt kun hän sai suostumukseni, hän esittää minua ko. sijaisuuteen ja soittelee sitten uudelleen. Aika jänskää... :)

Minä siis valmistun kesällä. Kesäkuun 15. päivä, jos vaan ei tule mitään mutkia matkaan. Opinnäytetyön esitän 29.3. klo 8.30, niin sovittiin Virtsikan kanssa tuossa joku aika sitten. Nyt tarvisi vaan saada tuo teksti valmiiksi... Eilen tein kovasti ja viikonloppuna laitan sen sitten sisältötarkistukseen ja jostain pitäisi löytää vielä halukas oikolukija. Onko vapaaehtoisia? Palkaksi työstä pullakahvit. Työ alkaa viikonloppuna ja työskentelyaikaa max. viikko. Työn laajuus max. 50 sivua.

Tunnisteet: ,

torstaina, helmikuuta 01, 2007

Harjoittelun arviointi

Opiskelija on laatinut itselleen tavoitteet ja ne olivat hyvin toteuttamiskelpoiset. Opiskelija on ollut hyvin joustava työvuorojensa suhteen ja toiminut työyhteisön toivomusten mukaisesti.

Opiskelija on ollut omatoiminen, ahkera ja tarttunut kaikkiin hänelle annettuihin tehtäviin. Harjoittelun alussa opiskelija "haki paikkaansa" harkiten ja vähän arkaillen lähti mukaan työhön. Harjoittelun kuluessa opiskelijan ammatillinen kasvu ja kehittyminen on ollut selkeästi nähtävissä. Opiskelija ei valikoi töitään ja huomaa itse mitä milloinkin voi tehdä ja tekee työnsä tunnollisesti. Hän on persoonaltaan rauhallinen, asiallinen, ulospäinsuuntautunut ja omaa paljon empatiakykyä. Hän on rohkeasti ottanut osaa asiakastyöhön, ottaen hyvin kontaktia asiakkaisiin, hoitaen mm. turvakotiasiakkaiden asioita itsenäisesti ja näin saavuttanut luottamuksellisia asiakassuhteita. Opiskelija on sopeutunut työyhteisöön hyvin, kuitenkin muistaen opiskelijan roolinsa. Hän on tuonut esille mielipiteitään rohkeasti ja raportointi on sujunut kiitettävästi. Opiskelijan reflektointi on kehittynyt paljon harjoittelun aikana, hän on ollut tiedonhaluinen ja selvästi halunnut saada kaiken mahdollisen "irti" harjoittelujaksoltaan. Kehittämishaasteena opiskelijalle on saada lisää kokamusta, koska kokemus tuo lisää varmuutta ja vahvistaa ammatillisuutta.

Opiskelija on tutustunut kaikkiin työmuotoihimme ja hän on saanut selkeän kuvan turvakotiin tulon syistä, perheväkivallan vaikutuksesta koko perheeseen, asuin- ja palvelutalossa asuvien asukkaiden ongelmista sekä yhteistyöstä eri tahojen kanssa. Opiskelija on tutustunut tapaamispaikkatoimintaan; valvonut itsenäisesti tapaamisen, ollut mukana tuetuissa tapaamisissa sekä osallistunut valvottujen vaihtojen toteutumiseen. Hän on yhdessä työntekijän kanssa laatinut kirjallisia raportteja tapaamisista, onnistuen kirjaamaan fakta-tietoa eikä omaa tulkintaa. Opiskelijalla tulee olemaan hyvä tulevaisuus sosiaalialan ammattilaisena.

Opiskelija on suorittanut harjoittelun hyväksyttävästi.



Sain siis palautteen huomenna päättyvästä harjoittelustani ja täytyy kyllä sanoa että aika hyvän palautteen sainkin. Ja tippa linssissä otin tänään vastaan talon tyttösiltä ihanat kortit, jossa neidit kirjoittivat, miten heidän tulee ikävä minua ja että en saa lähteä ja olen kiva. Minunkin tulee ikävä heitä.

Tunnisteet:

Yes Yes!

Tämä tavallisen kadun tallaaja on puhunut tänään pitkän päivän englsmannien kieltä. Yhtään en osaa, mutta kun koko päivän sitä mongersin, niin puhuin illalla jo kovasti, vaikken osannutkaan. Ymmärsivät kuitenkin ja se on pääasia.

Täytin asiakkaan kanssa päivähoitohakemusta, englanniksi. Sitten olin teatterissa väen kanssa, kaksi puhui englantia. Loppuillasta tähän kaikkeen jo niin tottuneena menin ihan omaehtoisesti kyselemään vaihto-opiskelija Martinan illan sujumisesta. Hyvin oli mennyt. Hän oli viihtynyt. Juteltiin pitkät tovit. Nyt on pollee olo. En edelleenkään OSAA englantia, mutta uskalsin silti puhua aikast hienosti. Hyvä hyvä hyvä!

Nyt tiedän mikä on henkilöturvatunnus englanniksi.

Tunnisteet: