400 kävijää

Kiitos teille neljällesadalle kävijälle, jotka olette vierailleet blogissani. Eilen sivutettiin päivittäistä kävijäennätystä, joka on 15. Saadaankohan se vielä joku päivä rikki? Hyvin aktiivisia ovat näköjään olleet, kuten viime pohdinnoissanikin, Kati, Eeva ja Sari. Viime päivinä ahkerasti on vieraillut myös mystinen henkilö X, Lusilaksi häntä nyt kävijämittarin Location-valikon mukaan kutsuttakoon. Tervetuloa Lusila! Jätähän puumerkkisi, kun niin kovasti pähkin täällä pienessä päässäni kuka olet :)

Googlattukin sivuilleni on, oululaiskävijä, lieneekö sukulainen, haki ihan sukunimellä, jokunen on hakenut juuri minua minuna itsenäni, ja sitten on haettu gladiousta :) Yhtä kaikki, miten tahansa kukin on tiensä tänne löytänyt, yhtä tervetulleita ovat kaikki.

Nyt tävä kevätrintainen äipytti palaa vappusiivouksen pariin. Kohta kiiltää pinnat ja piha koreilee. Kannattaa tulla katsomaan oikein sankoin joukoin. On muuten hienoa täällä, jahka saan valmiiksi.

Veeti 5kk

Viiden kuukauden neuvolasta kuulumisia:

Paino: 7470g
Pituus: 67cm
Pipo: 44,3cm

"Iho siisti. Kasvu tasaista. Iloinen poika. Yöt nukkuu nyt hyvin."

Kokoa ei sitten ollut tullut juurikaan, ihan niin kun vähän ounastelinkin. Painoa vajaa 200g ja pituutta alle sentti. Neuvolatäti ei silti ollut huolissaan, koska Veeti on kulkenut +1-käyrällä. Sanoi että tasaa nyt normaaliin. Ja kun edes on kasvanut. Joten ei syytä huoleen.

Yhdessä päädyttiin kummiskin hedelmä-/marjasoseitten aloittamiseen aamupäivällä. Huomenna sitten annan banaania. Marjoissa neuvoi pysymään alkuun kotimaisissa; mustikassa, vadelmassa ja ruusunmarjassa. Ja kun marjoja ja hedelmiä alkaa mennä hyvin, sitten lihaa ja sen jälkeen opetellaan viljatuotteita. Tuskin päästään ainakaan viljaan asti ennen puolivuotisneuvolaa. Perunan kanssa kehoitti koittamaan maissia, pitikin jo tuossa koittaa joitain viikkoja sitten, mutta opeteltiinkin sitten luumu ja se sitten jäi.

Veeti pisti oikeen parastaan ja virnisteli koko neuvolakäynnin ajan. Kotiin tullessa virnusteli sitten vielä naapurin setälle ja tätillekin. Sitten sitä onkin joutanut kirisemään illan...

Kuvassa meidän Veeti kuolaa, niin kun useimmiten nykyään :)

ssN ssssssssssssss zzzzzzzqd Y T65

Veeti kymmensormijärjestelmällä kertoi teille aamustaa. Nyt hän kiittää lukijoitaan ja painuu ruualle ja päikkäreille.

Leskenlehti

Aamuisella postireissulla bongasimme Veetin kanssa leskenlehtiä pellonpientareelta. Oli ne kauniita :) Veeti malttoi kuitenkin mielensä, ettei hänen tarvinnut niitä poimia maljakkoon. Katseli vain coolien aurinkolasiensa takaa ja totesi että "Jatketaan matkaa!" Joteskin näin se meni, matkalla mukana äiti ja Veeti 5kk ;)

Kuva: http://www.yrttitarha.com/kanta/leskenlehti/valokuva.jpg

Meidän vauva

Mikä nauraa niin kuin aurinko,
mikä itkee niin kuin kuu,
mille meidän isi irvistelee:
Baby, I love you?
Mikä kaikkien on suosikki,
mistä naapuritkin tykkää,
mitä meidän pihan lapset
kilvan kärryillämme lykkää?

Ei kävele, ei konttaa,
silti emme pääse karkuun,
sen vuoksi usein yölläkin
me heräilemme parkuun.
On koira meillä myöskin
mut vauva näyttää pienemmältä.
Ei pääse ruokapöytäänkään,
ei ihme jos on nälkä.

Mikä nauraa niin kuin aurinko,
mikä itkee niin kuin kuu,
mille meidän isi irvistelee:
Baby, I love you?
Tulkaa kaikki katsomaan
kun vauva hymyilee
niin tiedättepä senkin
missä onni lymyilee!

Se on se meidän uusi vauva,
nimeä en muista.
Se joskus karjuu niin
et pikkulinnut tippuu puista.

Ystävistä ja ystäville

Eilisen alakulopäivän jälkeen tänään paistaa taas aurinko risukasaan. Yhtään ei ole parempi mieli siitä, että maito näyttää vähenevän pikkuhiljaa, mutta tämän päivän pelastaa ihana ystäväni Suvi. Hän tulee tänään kylään ja siitä on ihan luvattoman kauan aikaa kun ollaan viimeksi nähty. Suvi lähti vieraalle maalle kauas töihin viime kesänä, ja nyt hän on ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen Suomessa. Tulisi jo, en malttaisi odottaa. Tätä päivää olen odottanut jo pari kuukautta, siitä asti kun hän kertoi viettävänsä pääsiäisen tienoon kotimaassaan. Mikään ei ole parempi lääke alakuloon kun ystävät.

Valtavan suuri virtuaalihalaus myös muille ystävilleni, erityisesti Eevalle ja Katille! Ihanaa että on ystäviä joita odottaa.

Kuva: http://www.uta.fi/~ms54336/pic/haliruno.gif

HÄ-syndrooma

Se on ihmeellistä, miten helposti se iskee. HÄ-syndrooma; huono äiti-olo. Vaikka itsekin sen tietää, että parempaa äitiä oma lapsi ei voisi toivoa, ja juuri minä olen Veetille se paras äiti, niin se tulee vaan. Ja niin pienistä asioista, että itseäänkin nolottaa. Hokee itselleen, että "pikku juttu" tai "ei sille voi mitään", mutta silti se pomputtaa tuolla takaraivossa. Kaikuu pään sisällä kuin omantunnon vieno mutta vaativa kolkutus: "Olen ollut huono äiti."

En ole. Mutta nyt on niitä hetkiä kun siltä tuntuu. Taitaapa olla niin että jokaiselle äidille ottaa koville kun maidon tulo alkaa hiipua, minulle ainakin ottaa. Vedet nousee silmiin ja koko ajan miettii, mitä olen tehnyt väärin. En mitään, tavallaan sen tiedän, mutta ei se auta kun tuntuu vaan siltä. Ei sille mitään voi, mutta kuulemma se helpottaa kun huomaa, ettei maailma kaatunutkaan. Nyt se tuntuu kaatuva.

Kevät

Sitä on nyt toden teolla kevättä ilmassa. Aurinko paisteli kauniisti melkein koko päivä ja lämpömittari huiteli lähempänä kymmentä astetta. Vesi ihan lorisee ojissa kun lumet ja jäät sulaa niin vauhdilla. On jännä nähdä mitä sieltä lumen alta paljastuu. Ennen tuon lumen tuloa kun olin niin sidottu tähän omaan pihapiiriin supistusten pelossa, etten yhtään tiedä mitä hienouksia kylällä onkaan. Jännää!

Meidän parvekkeella (joka kuvassa uusine mattoineen ja pöytäliinoineen) lämpötila nousi päivällä ihan jopa kahteenkymmeneen lasitusten ansiosta. Kävin ihan rintatulehduksen uhallakin Veeti kanssa tassuttelemassa sisävaatteilla uudella parvekematolla. Veeti oli kummissaan, että mites tänne nyt näin pääsee ilman että nukkumaan laitetaan, sisävaatteilla kun tuonne on saanut ennen vain ikkunasta katsella. Samalla kuunneltiin tuota kyyhkysen kujerrusta, josta meidän pihapiirissä on saanut nauttia jo muutaman päivän. Tuntuu ettei tuo lintunen vaikene hetkeksikään.

Kävin sitten pienellä pyörälenkilläkin näin kevään ja sulien teiden kunniaksi. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen pyörän satulassa ollut, viime kesänä kun vielä mahan elämät antoivat myöden. Voipi olla jaloissa joku olo huomenna, kun ihan huomaamattani tein vähän pitemmän lenkin kun oli ajatus. Ihan tuli hikikin. Mutta olisitte kuullut sen kohinan, millä liikakalorit paloi :)

Kevättä rinnassa

Sulaisi jo lumi ja häipyisi routa.

Tähän aikaan vuodesta alkaa auttamatta viherpeukalo nostaa kynttään. Vielä kun tuo oma piha odottaa ensimmäistä kevättään tuolla. Marjapensaat kaipaa leikkaajaa ja omenapuut siistijää.

Tilasin todella loistavalta puhelinmyyjältä (joka yritti kaupata Vauva-lehteä) Viherpiha-lehden, kun halvalla sai :) Ensimmäinen numero tuli eilen ja lehti on jo luettu. Netissä olen surffaillut puutarha.net-sivustolla ja joulupukin tuoma puutarhakirja on ollut jo moneen otteeseen käsissä. Tilasin myös Gladious-lajitelman postimyynnistä. Ihan oon hurahtanut...

Tiedetään, tiedetään. Tämä menee aina ohi ennen kun hommat on valmiina. Ekan marjapensaan jälkeen alkaa tympiä ja ruohonleikkuria vain mulkoilen. Ja vielä varmemmin menee ohi kun ei pääse hommiin nyt kun olisi intoa piukassa. Mutta silti, sula jo routa, häivy jo lumi. Tahdon haistaa mullan ja ruohon tuoksun ja kävellä paljain varpain omalla nurmikolla.

Allekirjoita opintoraha-adressi!

Korkeakouluopiskelijan opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen. Sinä aikana sen reaaliarvo on laskenut 20 %. On aika tehdä asialle jotain. Aloita vaikuttaminen allekirjoittamalla opintoraha-addressi osoitteessa www.opintoraha.fi. Addressilla vaaditaan 15 %:n korotusta opintorahoihin.Valtakunnallisessa opintorahakampanjassa mukana olevat opiskelijajärjestöt edustavat yhteensä lähes puolta miljoonaa opiskelijaa. Tule sinäkin mukaan vaikuttamaan ja kerro kansanedustajille, että nyt on aika tarkistaa opintoraha vastaamaan kohonneita elinkustannuksia.

Ekat nimpparikahvit

Eilen vietettiin Veetin päivää, ja niinpä Veetillä oli pyhänä myös elämänsä ensimmäiset nimpparivieraat. Kiitos käynnistä mummu ja vaari, Kati, mummu ja Seppo, pappa ja Hannele sekä Tainan, Tatu, Pekka ja Elina. Olipa sitten niin ihmeellinen päivä, että illalla uni maistui jo yhdeksältä ja yökin sujui melko hyvin viiteen asti.

Ja Katia kompaten haluan udella, ketä täällä ihan oikeesti käy. Kävijälaskurin koodeista kun ei ihan osaa ihmislapsi kaikkea päätellä... Koska mulle ei pääse kirjoittamaan kommenttia muut kuin jäsenet, voit laittaa mulle myös spostilla, että luet turinoitani.

Eli: Kiinni jäit! Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat!