Veeti 4kk

Neljän kuukauden neuvolassa sanottiin näin:

Paino: 7290g
Pituus: 66,2cm
Päänympärys 44cm

Tasaista kasvua. Perunaa saanut pari viikkoa. Kasvisten maistelua vähitellen. Jäntevä poika. Lelut pysyy jo kädessä. Yöt nyt levottomia.


Eilen illalla annoin supon Veetille, ja sitten se nukkuikin aamu seitsemään. Neuvolatäti sanoi että antaa nyt parina iltana peräkkäin jos se kerta auttaa. Tänäänkin on itku herkässä, mutta ei nyt ihan samanmoista ole kun eilen. Mun mielestä tuntuu ikenessä edessä alhaalla nypylä ja olen sen valkoisena pisteenä näkevinänikin, mutta ehkä mulla on vaan tosi hyvä mielikuvitus kun neuvolatäti ei sitä bongannut. Korvat se katsoi ja ne oli terveet. Hyvä hyvä :)

Kirinä kärinä

Onko kukaan nähnyt sitä meidän kilttiä, hymyilevää, iloista ja helppoa vauvaa? Täällä sitä ei ole näkynyt. Sen sijaan täällä on itkuinen, kärttyinen ja vaikertava, mutta siitäkin huolimatta hyvin suloinen poikalapsi. Eilinen jo oli vaikea, mutta tämä päivä vei kirkkaasti voiton. Päiväunet jäi tunnin vajaiksi, kun ei vaan pysynyt enää vaunuissa, ja sen jälkeen ei olekaan juuri ollut muualla kun äitin tai isin sylissä. Nukkumaan mennessä annoin sitten pikkuiselle Panadol-supon, josko vaikka se onkin hampaantekoa. Ihan niin kun alaetuikenessä olisi joku valkoinen piste, jota en ole ennen nähnyt. Hammas? En tiedä, mutta toisaalta toivon. Olisi joku selitys pikkuisen miehen huonoon oloon. Ja tietäisi ainakin että se menee ohi. Mutta huomisessa neuvolassa se selvinnee.

Link

Sain ilokseni linkittää uuden ihmisen listaani, kun ystäväni Eeva otti mallia ja aloitti oman blogin pitämisen. Se on tarttuvaa tämä touhu :) Käykäähän katsomassa hänenkin aikaansaannoksiaan, kun väittää mokoma, ettei kukaan hänen juttujaan viitsi lukea. Ja muistahan Eeva kirjoittaa tämmösen mammalomalaisen iloksi paljon ja värikkäästi. Onpa minullakin täällä jotain tekemistä, kun naureskelen päivät pääksytysten sun juttuja :)

Kuukauden vanha

Käsky kävi, nyt kun blogi on kuukauden vanha, tai siis kävijälaskuri, pitää minun tekemän kävijäanalyysi :) Siispä niin:

Kävijöitä sivullani kuluneen kuukauden aikana on ollut 163. Ja kuten kuvasta näkyy, loppupätkä on ollut vähän pyllymäkeä. Mutta ihmekös tuo, kuka viitsii käydä alvariinsa katsomassa sivuja, joille ei ilmesty uutta tekstiä. Seuraavan kuukauden tavoite, kirjoitan hiukan tiuhemmin, ihan vaikka vain Katin ja Sarin takia, jotka tunnollisesti käyvät lähes päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä, tarkistamassa tilanteen. Ilman teitä kävijämäärä putoaisi alle puoleen.

Suuri osa muista kävijöistä saapuu sivulle Katin kautta, yleensä hyvin pikaiselle visiitille. Sakari jopa kerran on kommentoinut jotain, tervetuloa uudestaan :) Tokihan sitten on muitakin tarkoituksella käyviä ystäviäni, kavereitani. Muumaalaista sävyä tuo Suvi, Ruotsin lippu näkyy aina joskus. Ja kunhan vain ilmoitan mesessä, että on uusia kuvia Veetistä, niin ilmestyy ainakin Eeva, välillä Marikin.

Kerran on minut googlattukin, haettu Outi+Rauma. Enpä tainnut olla se mitä haettiin... Mutta koittakaapa vaan googlata minua vaikka sukunimellä, ekaksi tulee Kati ja heti toisena minä. Kaiken maailman Honkarakenteet ja Lapin yliopistot tulee pitkällä perässä!

Potuttaa

Nimittäin Veetiä. Kuvassa on Veetin eka peruna, se on jo syöty ja uloskin kakittu. Melkein viikko sitten Veeti alkoi kaipaamaan ruokaa, uni ei enää tahtonut maistua ja päivällä syötiin vähintään kahden tunnin välein. Niimpä pojalle keitettiin peruna. Ja hyvinhän se upposi. Ei toki suorilta kokonainen peruna, mutta nyt menee jo puolikas peruna päivässä.

Olihan se vähän haikeaa, eihän pikkuvauvat syö muuta kun maitoa, meidän Veeti on jo iso poika. Melkeinpä itku pääsi kun sitä ekaa pottulaa muusasin, mutta nyt ei enää ota koville, kun alkaa näkyä ne hyödyt. Yöllä herätään vain kerran yössä, ennen päiväunia aamulla syödään kaksi kertaa ja illalla ruokaa kaivataan kolmasti. Pulauttelu on vähentynyt ihan hirveästi. Ja poika on paremmalla mielellä, kun ei ole jatkuvasti nälkä. Lisäksi maidon riittämistä ei ole taas tarvinnut miettiä, kun illalla menee vähemmän niin nyt se taas riittää oikein hyvin. Me molemmat, Veeti ja äiti, olemme tyytyväisiä siihen että alkoi potuttaa :)

Kouluako pitää jo ajatella?

Maanantaina tuli taas postissa kuntatiedoite, jossa ilmoitettiin että tämän vuoden päivähoitopaikat pitää hakea vuoden loppuun mennessä. Ihan meinasi vedet nousta silmiin, mutta otin kuitenkin heti itseäni kraisuista kiinni ja laitoin opettajatutorilleni viestiä, että koskas sitä pitäisi kouluun palata. Ajatuksenani on ollut palat kouluun silloin, kun vuotta minua myöhemmin aloittaneet menevät harjoitteluun. Se harjoittelu alkaa nyt sitten lokakuun lopussa, jolloin Veeti olisi 11kk.

Mutta Kari huomasi sanoa, että voin anoa harjoitteluani johonkin toiseenkin ajankohtaan. Niinpä minulla rupesi nyt pyörimään hienot vaihtoehdot päässä. Laitoin tietenkin varmistusviestiä takaisin, että olin ymmärtänyt oikein.

a) Voisin aloittaa tuon harjoittelun pari viikkoa myöhemmin, ja se loppuisi silloin vuoden vaihteessa ja jatkaisin suoraan teoriaopintoja siihen, ilman joululomaa. Veeti saisi olla melkein vuosikkaaksi kotona. Valmistuisin suunnitelmieni mukaan jouluna 2007.

b) Suorittaisin rästissä olevan harjoittelun vasta seuraavana kesänä 2007. Menisin kouluun vasta tammikuussa kun Veeti olisi 1v 1kk. Valmistuisin samaan aikaan kun vaihtoehdossa a. Ei tarvisi miettiä, onko kesän töissä vai hoitovapaalla. Nostaisi opintotukea harjoittelun ajalta ja olisi lopun kesää kotona.

c) Suorittaisin oman vuosikurssini harjoittelun nyt syksyllä ja siihen perään tuon rästiharjoittelun. Veeti olisi 10kk kun menisi hoitoon, minulla olisi kahden harjoittelun jälkeen suoraan teoriat edessä ilman joululomaa ja valmistuisin puoli vuotta aikaisemmin, kesäkuussa 2007.

Nyt vaan odottelen Karin vastausta ja sitten rupean pähkimään mikä on paras vaihtoehto. Toisaalta houkuttelee valmistua aikaisemmin, toisaalta haluaisi olla kotona mahdollisimman pitkään. Joka tapauksessa päätös pitää tehdä tämän kuun aikana, jotta tiedän, milloin Veeti tarvii hoitopaikan ja saan sitten hakemuksen eteenpäin.


Veeti pitää jo näin hienosti lelua kädessään!

Kuntaliitoksista

Rauma käy vähän väliä jonkun kanssa neuvottelua kuntaliitoksista, ja ihan pistää miettimään, missä mittakaavassa ne on hyvä juttu. Jotenkin en vaan näe mieltä suunnitellussa Rauma-Laitila-Uusikaupunki-suurkunnassa. Se tuntuu hölmöltä, kun kyseessä ei ole edes naapurikunnat ja hajonta olisi niin suuri. Palvelukeskukset pitäisi säilyttää kuitenkin, ainut mikä pienenisi olisi tietenkin hallinto. Mutta voiko tuo olla asukkaiden etu? En oikein jaksa uskoa. Sen sijaan nyt meneillä olevat Rauma-Kodisjoki-neuvottelut ovat minusta ihan fiksu juttu. Kodisjoella on n. 600 asukasta, olen monesti hämmästellytkin niin pienen kunnan olemassa oloa. Ja puihin menneet Lappi-Rauma-keskustelutkin kuulostivat minusta ihan järkeviltä. Mutta niin kuulosti syy neuvottelujen loppumisestakin. Raumahan koitti hyötyä selvästi Lapin kustannuksella, ja napata leijonan osan porkkanarahoista, jättäen Lapille vain armopaloja. Toivottavasti nyt meneillä olevat neuvottelut ovat tasapuolisemmalla pohjalla.

Taannoin Luvian työväenyhdistyksen väki pohti Luvian tilannetta, ja todettiin, että luontevin suunta olisi Poriin päin, kuulutaanhan siihen talousalueeseen. Mutta lähes yksimielisiä oltiin myös siitä, että se olisi sen Luvian loppu. Ensimmäisten vuosien kaunistelujen jälkeen määrärahat vähenisivät syrjäseuduille ja palvelut vietäisiin pikkuhiljaa pois. Niin kävi Ahlaisille, kun se liittyi Poriin. Tosi siitä on jo toistakymmentä vuotta aikaa, joten tilanne ei ole aivan vertailukelpoinen. Mutta tuskin kaikki on siltä ajalta muutunut.

Yleisesti ottaen olen miettinyt, että kenen sitten kannattaa liittyä yhteen ja minkä kunnan kanssa. Pienten kuntien liittyminen suuriin kaupunkeihin on vähän riskipeliä, voi käydä kuten Luviallakin pelätään. Olisiko sitten kahden pienen kunnan yhdistyminen ratkaisu? Miten kävisi vaikka jos Luvia ja Eurajoki yhdistyisivät? Vaikea sanoa, mutta minusta tuntuu, että se voisi jollain tasolla olla toimivakin vaihtoehto. Tosin silloin olisi vaikeampi päästä sopuun pikkuseikoista, kuten hallinnollisesta keskuksesta. Kaupunki-kunta-yhdistymisessä luonnollisesti kaupungin keskus jää pääkeskukseksi ja melkeinpä varmasti myös kaupungin nimestä tulee uuden kuntaliitoksen nimi. Niin kävi ainakin Ulvila-Kullaalle ja monille, monille muille lähivuosina yhdistyneille.

Eurajoen ja Lapin demarit ovat jo vuosia leikitelleet ajatuksella kuntaliitoksesta, joka päätyisi yhteisen Lapijoen syntyyn. Palaakohan Lappi uusiin neuvottelukyselyihin Rauman neuvottelun kariuduttua? Olisihan se aika komeeta jos Lapijoki pääsisi kunnaksi Suomen kartalle :)

Mikä suvaitsevaisuus?

Sillanpää tuli ulos kaapista viime viikolla. Ja niin kun ystäväni Eeva sanoi, olihan se kaapin ovi ollut jo vuosikaudet auki. Mutta mitä, mitä, mitä? Vaikka periaatteessa hänen homoutensa olikin tiedossa, niin silti tällä tunnustuksella on näinkin suuri vaikutus. Iltalehti kirjoitti tänään nettisivuillaan, että fanit olivat keikalla varautuneita ja hämmentyneitä. Myös Iltasanomat kirjoittaa, että Sillanpäällä oli ensimmäisellä keikka homouden tunnustamisen jälkeen. Mikä ihmeen uutinen se muka on? Ikävää, että tämä on näin iso asia nyky-yhteiskunnassa. Vaikka ehkä Sillanpää on nyt osaltaan murtamassa ennakkoluulojaan, onhan hän kuitenkin se mummujen suosikkipoika, toivottavasti edelleenkin. Ja tosiasiahan on, että Sillanpää laulaa kaapista tultuaan aivan yhtä hyvin kuin ennen sitäkin. Toivottavasti kohu laantuu ja laulaja saa rauhan, nyt ehkä itse tunnustuksestaan helpottuneena. Eipä tarvi ainakaan enää salailla.

Kuva: http://www.ndrtv.de/grandprix/...04/int_finnland_sillanpaa.html

Opinnäytetyöstä

Tuo opinnäytetyö on roikkunut ja riippunut taas paikallaan kohta kuukauden päivät. Nolottaa... Teen hankkeistetuna opinnäytetyöni Nuorten Kotkain Keskusliitolle vertaisohjaajien koulutuspaketin. Tämän vuoden aikana pitäisi valmistua kuusi viikonloppukoulutusta kattava koulutusmateriaali, ei siis mikää ihan pienen pieni työ. Mutta olen todella innoissani aiheesta ja erilaiset ideat vilistävät päässäni. Mutta se toteutus, se junnaa. Jotain pitää saada myös paperille.

Tänään otin sitten itseäni niskasta kiinni. Ensin päätin, että vihdoin teen loppuun sen tutkimussuunnitelman ja lähetän sen tarkasteltavaksi NKK:n Soilille. Sen tein. Kone vain ilmoitti, että Soili on talvilomalla, joten palautetta pitää odottaa ensiviikkoon. Mutta tästä innon päälle saaneena tein vielä piirijärjestöille lähetetttävään kyselyyni saatekirjeeen. Sekin on nyt arviointivaiheessa, mutta laitan sen Soilille vasta kun hän on katsonut tutkimussuunnitelman läpi. Ja sitten, kaiken kukkuraksi, tein vielä peräti ensimmäisen kysymyksen siihen kyselyyn, johon tuo saate tulee :) Se tuli siinä samalla kun opettelin käyttämään tuon Open Officen lomakkeenluontia. Siinä vasta kätevä ohjelma, jahka sitä oppisi kunnolla käyttämään. Ehkä vielä opinkin.

Nyt alkaakin sitten päivän tehokkain työaika olla ohi, koska Veeti pitää hakea pian sisälle. Sitä ennen voisi tietenkin laittaa jotain suuhunsa, että jaksaa taas toista syötellä. Päiväuniaika on kuitenkin sitä opinnäytetyön kannalta parasta työaikaa, saa rauhassa keskittyä kirjoittamiseen, eikä ole ketään jakamassa huomiota. Nyt voin hyvällä omatunnolla leikkiä lohikäärmeellä koko illan :) Tekisi mieli oikein taputtaa itseään olalle, että: "Hyvä Outi!"

Kuva: http://www.nuoretkotkat.fi