Uusi vuosi, uudet kujeet

Kati kuittasi viime vuonna menneen vuoden blogissaan muutamalla kysymyksellä. Nyt samankaltaisesti minun vuosi 2006.

Mitä sellaista teit v. 2006, mitä et ollut tehnyt aikaisemmin?
Opettelin paljon uudenlaisia asioita Veetin kanssa, ensimmäisen kerran pähkäilin ruokakokeilujen ja niiden järjestysten kanssa. Olin myös ensimmäisen kerran jälkeen rippikouluiän kesän kotona, en siis kesätöissä.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
En tehnyt, en ole koskaan ollut hyvä tekemään lupauksia, saati sitten itse itselleni antamia pitämään.

Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2006?
Serkkuni, luokkakaverini ja entinen koulukaverini, kaikki saivat pojan.

Kuoliko kukaan läheisesi?
Edellisvuodelle sattui sen verran monta kuolemantapausta lähipiirissä, että onneksi 2006 niiltä vältyttiin.

Missä maissa kävit?
Kesälomalla piipahdimme perheen kanssa päivän matkalla Tukholmassa, siis Ruotsissa, mutta muuten pysyttelimme ihan kotimaan kamaralla.

Mitä sellasta haluaisit vuonna 2007 jota et saanut/kokenut 2006?
Ihan päällimmäinen toiveeni olisi valmistua vihdoin ja saada "ihan oikea" työpaikka.

Mitkä päivämäärät vuonna 2006 jäivät mieleen ja miksi?
14.5. oli ensimmäinen äitienpäiväni, 24.8. palasin töihin, 27.11. oli Veetin ensimmäinen syntymäpäivä ja 11.12. palasin kouluun.

Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Sain opinnäyteytön toiminnallisen osuuden painoon.

Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Koulussa opettajien. He ovat joustaneet ja auttaneet todella paljon, että olen saanut opintojeni tämän hetken ja tulevaisuuden siihen malliin, missä nyt näytettäisiin olevan.

Mistä olit tosi innoissasi?
Elämästä yleensä ja äitiydestä. Työharjoittelusta.

Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi tai surullisempi?
Onnellisempi varmaankin, vaikkei vuodentakaisessakaan mitään valittamista ollut.

b) rikkaampi/köyhempi?
Jos ihan rahaa ajatellaan niin köyhempi. Hassu juttu, että opintotuki on paljon pienempi kuin minimi äitiyspäiväraha.

Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2006?
Nauttinut siitä kun Veeti oli vauva. Sitä vain odottaa, että kehittyisi ja oppisi, kunnes yhtäkkiä huomaa, että minulla ei olekaan enää vauvaa.

Entä vähemmän?
Laiminlyönyt miestäni lapsen tai itseni vuoksi.

Rakastuitko v.2006?
Voihan niinkin sanoa. Toisina aikoina rakastun Markoon päivittäin yhä uudelleen ja uudelleen, vanhan rakkauden kuitenkaan muuttumatta tai katoamatta.

Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
En vihaa ketään, en nyt enkä aikaisemmin. Miten paha on ihminen, jota VIHAA? Kaikista ei voi pitää, mutta että vihata.

Mitä halusit ja sait?
Halusin tuohon harjoittelupaikkaan, jossa nyt olen. Koska paikka on hyvin suosittu, saan olla iloinen, että sinne pääsin.

Mitä halusit, mutta et saanut?
Lottovoittoa, sitä kai moni toivoo. Mutta en tarvisi sitä päävoittoa, 6+1 riittäisi mainiosti.

Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljon täytit?
En edes muista, vietinkö. 23 täytin ja Markolta ja Veetiltä sain lahjaksi lahjakortin, jossa luvattiin tulla vaunulenkille kanssani.

Mikä piti sinut järjissäsi?
Perhe. Marko ennen kaikkea ja Veeti olemassaolollaan.

Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Suuri asia oli, että Halonen valittiin toiselle kaudelle presidentiksi.

Ketä kaipasit?
Opiskeluryhmääni. Uudessa ryhmässä syksyllä ollessani ihan meinasi vesi nousta silmiin, kun kaipasin niin omiani.

Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
Tutustuin muutamaan äitiin perhekerhossa, muskarissa ja netissä, ja näitä tuttavuuksia pidän kyllä arvossa.

Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v, 2005?
Asioilla on tapana edetä omalla painollaan. Luota itseesi ja kaikki järjestyy.



Hyvää Vuotta 2007 kaikille!

Ollaan kavereita jookos, ollaan ananas ja kookos!

Kun kerran luet tätä, sinun täytyy olla minun blogissani. Tunsitpa minut tai et, piipahda täyttämään Ystäväkirjani sivu. Siinä ei mene kauaa aikaa, mutta teet minut kovin iloiseksi. Olisi mukava vähän nähdä, ketkä sivuillani piipahtavat.

Joulu mennyt on

Vatsakupu pullottaa ja jalat on raskaat kun tunkit, silmäluomet lupsuu ja olo on tehoton. Mistä tämä kertoo? Kolmesta ylensyödystä päivästä. Joulu mennyt on!

Minun arki alkoi vielä tänä iltana, vaikka sen piti antaa odottaa itseään huomiseen asti. Minun jouluuni ei siis kuulu tietokone, mutta avasin sen kuitenkin nyt illan tullen. Ja onneksi avasin, sähköpostissa oli lähestulkoon paras joululahja. Kaikista viimeisen harjoitteluni ohjaaja oli laittanut (vuorotteluvapaaltaan, palaa töihin vasta alkuvuodesta) minulle viestin, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että suoritan viimeisen harjoitteluni jo keväällä. Pyysi soittelemaan jahka hän on palannut töihin, niin sovitaan tapaaminen ja puhutaan käytännön asiat sitten kasvokkain. Näin ne asiat järjestyy.

Minulle on herännyt vielä pikkuinen toive. Saa nähdä, haaveilenko liikoja. Mutta tuo harjoittelu loppuisi minun laskujeni mukaan kolme viikkoa ennen kesäkuun valmistumispäivää. Ja kaksi viikkoa ennen valmistumispäivää, pitää olla kaikki opinnot suoritettuna, että voi laittaa valmistumispaperit sisälle. Ja nyt virisi toivo, että jos teen harjoitteluraportin heti harjoittelun päätyttyä viikonloppuna, niin noinkohan ohjaava opettaja suostuisi kiirehtämään arviointia niin, että määräpäivään mennessä olisi arviointi koneella ja saisin paperit kouraan jo kesäkuussa. Se ylittää jo odotukset, mutta sitä todella toivon. Katsotaan, sanoi se kuuluisa tohtori. Kuka käyttää vielä lääkäristä nimitystä tohtori?

Tää se päivä on!

Tänään oli minun päiväni. Vietävä, todellakin oli, ihanaa.

Niille, jotka eivät ole ihan asioista perille, selvitän nyt juurta jaksaen koko jutun: Harjoitteluohjaajani kertoi tuossa joitain aikoja sitten, että hän on saanut puhuttua yksiköllemme harjoittelupaikan mielenterveystyöstä kevääseen. Tuo harjoittelu ei ajoitu kuitenkaan minkään harjoittelujakson ajalle, vaan päällekkäin kontaktituntien kanssa. Yksi tyttö uudesta ryhmästäni mietti, uskaltaako ottaa tuon paikan, mutta jos ei uskalla, minä saan sen. Loistavaa, mielenkiintoinen paikka, totta kai olen kiinnostunut.

Sitten alkoi isoratas vinhasti hurista ja ruksuttaa. JOs suoritan harjoittelun nro 4 jo aikaisemmin keväällä, minulla on vapaata kun muut lähtevät ko. harjoitteluun. Jos saisin siihen harjoittelun nro 5, eli vihoviimeisen harjoittelun, voisin valmistua puoli vuotta aikaisemmin. Laskin ja pähkäilin, että minulla on syksylle jäämässä vain hiukan kriisityötä ja hieman johtajuutta. Ajatus on, että noin pienen määrän saisi tentittyä. Opinnäytetyönhän saan valmiiksi maaliskuun esityskertaan, joten sekään ei ole este valmsitumiselleni.

No, näin hienosti keksitty, mutta tässä ollaan vain odotettu kuumeisesti. että saanko tuon harjoittelupaikan. Tänään sitten kauanodotettu tieto tuli ja harjoittelupaikka on minun. Lisäksi kriisityön opinnot sain jo puhuttua tentittäväksi. Tänään laitoin vielä viimeisen harjoittelun ohjaajalle viestiä, että suostuuko hän ohjaamaan harjoittelun poikkeavaan aikaan, mutta ohjaajani usko, että se onnistuu kyllä. Siispä nyt näyttää aika lupaavalta, että saan puolivuotta opinnoistani napattua pois. Aivan villissä ajatuksessa on TEORIASSA mahdollista valmistua jo kesäkuun valmistumispäivänä, mutta aika epätodennäköistä, että pyrokratian rattaat toimisi noin nopeasti. Mutta voisin kuitenkin valmsitua syksyn ensimmäisenä valmistumispäivänä, ja jotain on sekin. Oikeita oikeita töitä voisin hakea jo kesäkuun alusta alkaen.

Hip hip hei ja HURRAA!

Pitäkää peukkuja, että kaikki onnistuu niin kun ajattelen.

Harjoittelua

Niin se on sitten äitiyslomat ja hoitovapaat taakse jäänyttä elämää tältä erää. Tänä aamuna kipustelin taas ensimmäistä päivää työharjoitteluun. Suoritan avohuollon harjoittelun Porin Ensi- ja turvakotiyhdistyksen toimipisteessä. Porin yksikössä on monenlaista toimintaa; turvakoti, lapsityö, naisten avokriisityö, Jussi-työ, Alvari-perhetyö, pienperheasuntoja sekä tapaamispaikka.

Ensimmäisenä päivänä tuli hirmuttavan kauhittavan paljon tietoa ja olin ihan pyörällä päästäni. Mutta joka tapauksessa ihan hyvillä mielin menen taas huomenaamuna. Henkilökunta vaikutti noin ensimmäisen päivän arvion mukaan oikein mukavalta ja rempseältä, ei mitään tiukkapipoista puuhaa. Vaikka rankkoja asioita tulee usein vastaan, silti jaksetaan olla iloisia. Sitä minulle korostettiin, että itsestään pitää huolehtia ja omasta henkisestä hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Keskustele, keskustele ja keskustele. Aina pitää olla aikaa keskustelulle jos on paha olla tai joku painaa.



Jos kotonasi on perhe- tai läheisväkivaltaa, mutta et ole valmis lähtemään kotoasi, vieraile nettiturvakodissa. Ehkäpä saat sieltä avun mieltäsi vaivaaviin asioihin. Palvelu on sekä uhreille, väkivallantekijöille, että sivusta seuraaville.

Veeti muutti omilleen

Niin siinä sitten kävi, että Veeti se otti sänkynsä ja käveli. Naapurihuoneeseen. Veeti nukkuu nyt ensimmäistä yötä omassa huoneessa, ja on se vaan niin haikeaa. Minun pieni vauvani...

Nukahtaminen ei oikein ottanut sujuakseen, Veeti taisi olla vähän kummissaan kun sinne vietiin, missä yleensä vain leikitään. Sänky oli kyllä ihan hauska niin kauan kun ei valoja sammutettu, mutta sinne kun jäi sitten yksin. Voi kauhistus. Jonkun kerran sain käydä peittelemässä itkevän pojan, mutta nukahti se sitten ja nukkuu edelleen, lutukainen.

Ans katsoa, miten äiti nukahtaa, kun pieni mies ei tuhisekaan vieressä. Varmaan huonosti. Ja aamulla kun kärähtää, pomppaan varmaan juoksujalkaan hakemaan reppanan sieltä yksinäisyydestä pois, ettei saa traumoja. Mutta päädyttiin kuitenkin, että näin on paras, kun minulla alkaa ensi viikolla työharjoittelu ja näin Veeti ei (niin varmasti) herää minun herätyskelloon aamuisin. Voi muuten tulla isille pojan kanssa piiiitkä päivä.