Sosionomi (amk)

Niin siinä sitten kävi, että tänään sain semmoisen paperin, jossa lukee, että minä olen suorittanut ammattikorkeakoulutukinnon ja minusta on täten tänä päivänä tullut sosionomi (amk). Saa onnitella!

Päivää vietin minulle tärkeiden ihmisten kanssa, jotka olivat iloisia minulle tärkeän päämäärän saavuttamisesta. Söimme rasvaisia herkku ja nyt on huono olo. Ja jäljelle jääneistä herkuista täyttyy pakastin. Se arkku sellainen. Aika lailla jäi vielä jäljelle, vaikka kolmisenkymmentä minulle tärkeää ihmista kaikkensa yrittivätkin niiden tuhoamiseksi.

Huomenna menen yhden minulle tärkeän ihmisen luo olemaan hänelle tärkeä ihminen. Kummisetäni täyttää pyöreitä, joten saan ilon ja kunnian pukea huomennakin sukkahousut ja pikkukengät. Voi minua onnekasta!

Oih ja voih

Minä kun luulin, että vaikein osuus töihin menosta on töitten löytäminen. Mutta ei. Tuo sijaisuus, joka minulla siis alkaa heinäkuun puolivälissä on tuottanut minulle jo rutkasti paperihommia.

Ensin tilasin rikosrekisteriotteen. Se killuu nyt ilmotustaululla, että voin töiden alkaessa sen esittää. Sitten huomasin, että opiskelulle ajateltu verokorttini ei taidakaan olla aivan riittävä, joten tilasin uuden. Sekin killuu ilmoitustaululla odottamassa parempia aikoja, keralla sivutulokortin siltä varalta, että satun saamaan vielä jonkun sijaisuuden ennen töitten alkua. Sen jälkeen mieleeni juolahti, että kas, tuskin enää voin kuulua opiskelijayhditykseenkään ammattiliitossa. Soitto JHL:n ja täti lupasi laittaa muutospaperit tulemaan. Mutta millaiset paperit. Vaikeat kuin mitkä. Ja vielä täytyy soittaa pomolle ja kysellä monenmoista ennen kun osaan sen täyttää. Ja sen ammattiosaston nimikin oli niin pitkä ja vaikea, ettei voi ihmislapsi sellaista oppia. Kuusi sanaa + JHL ry + osaston numero. Ei voi muistaa, ei. Liiton paperikin siis lyötiin ilmoitustaululle, nyt taulu alkaakin olla aika täysi...

Tympii...

On se kumma. Ensin sitä lomaa odottaa kun kuuta nousevaa. Sitten kun se loma on, haikailee vaan töihin. Olen nyt kolmatta viikkoa kotona ja nyt jo ihan tatti otsassa. Voisi sitä nyt joku sijaisuuspätkä jostain tulla.

Siinä sitten toinen outo juttu. Paasataan, että sijaisia ei ole ja toisaalta valitetaan, että vain lyhyttä pätkää saa töitä. Mutta kun minä tahtoisin lyhyttä pätkää töitä, niin sanotaankin, että kun pystyn olemaan niin vähän aikaa, että ei kiitos. On se kumma, kun mikään ei kelpaa.

Täällä siis olen, enkä muuta voi. Jos joku sattuu tietämään, että Pori-Rauma-talousalueilla olisi sosiaalialan pätkäsijaisesta huutava pula, niin vink vink. Täällä yksi töitä pelkäämätön kolmea päivää vaille sosionomi kaipaa heinäkuun puoleen väliin asti pätkätöitä!